Uuden opetuslain, LOMLOE:n, puitteissa jatketaan uskonnon opetussuunnitelman uudistamista.
Tiivistämme tässä asiakirjan päätelmien 10 kohtaa.
Kuten Euroopan piispainkokousten neuvoston puheenjohtaja, kardinaali Angelo Bagnasco korosti foorumin avauspuheessaan. Uskontokasvatus palvelee yhteistä hyvää ja inhimillistämistä.
Tämä merkitsee ihmisen asettamista koulutusprosessin keskiöön.Paavi Franciscus huomauttaa "Maailmanlaajuisen koulutussopimuksen" ja hänen Laudato si' ja Laudato si' -sykliikkansa yhteydessä. Fratelli tutti.
Foorumissa korostettiin koulutuksen uudistamisen kansainvälisiä puitteita, erityisesti eurooppalaista, ja viitattiin käynnissä oleviin hankkeisiin: PISA ja OECD, Yhdistyneet Kansakunnat ja Agenda 2030 sekä Unesco. Ennen kaikkea avaintaitojen kehys. (ks. jäljempänä kohta 7) Euroopan komission ehdottamat, vuonna 2018 päivitetyt elinikäisen oppimisen tavoitteet jokaiselle Euroopan unionin kansalaiselle ja vuodeksi 2025 suunniteltu eurooppalainen koulutusalue.
Menemättä syvemmälle oppilaitoksiin ja perheisiin vaikuttaviin poliittisiin, oikeudellisiin ja taloudellisiin kysymyksiin tässä yhteydessä on tuotu esiin LOMLOE:n opetussuunnitelman pedagogisia uutuuksia, jotka on vielä määriteltävä eri koulutusvaiheita koskevissa asetuksissa.
ämässä CARFin pohdintakokouksessa, joka pidettiin 25. helmikuuta 2021, vastaamme 29. joulukuuta annetun uuden orgaanisen lain 3/2020 (LOMLOE) eli Celaá-lain herättämiin kysymyksiin Jesús Muñoz de Priego Alvearin, lakimiehen, oikeudellisen neuvonantajan, lukuisten artikkeleiden, kirjojen ja asiakirjojen kirjoittajan sekä Plataforma Más Plurales -alustan (Plataforma Más Plurales Platform) tiedottajan kanssa.
Uskonnon opetussuunnitelman "lähteinä" (ja henkilön ulottuvuuksien mukaisesti) on jo vuosikymmenien ajan tunnistettu neljä: epistemologinen lähde (joka määrittelee tämän opetuksen oppiaineen, sisällön ja menetelmät), joka on teologiaja psykologiset, sosiokulttuuriset ja pedagogiset lähteet.Opetus- ja oppimisprosessi, jossa on otettava huomioon oppijat, heidän kontekstinsa ja tapa, jolla heitä opetetaan.
Näin ollen teologia (uskon pohdinta) luo perustan uskon ja kulttuurin väliselle vuoropuhelulle, joka kuuluu oppiaineemme koulutusprosesseihin. Ja myös osoittamaan tälle opetukselle ominaiset sisällöt, kuten: Perinteen ja Raamatun välittämät ilmoitukset: tieto Isästä Jumalasta ja Kristuksen keskeisestä asemasta, kristillinen antropologia, kirkollinen yhteisö ja sen historia, kristillisen yhteiskunnallisen ajattelun periaatteet ja arvot. Kaikki tämä olisi toteutettava pedagogisesti ja oppilaiden kognitiivisen kehityksen mukaisesti.
On nimittäin selvää, että hyvä teologinen tietämys ei riitä tähän, vaan se edellyttää myös vuoropuhelua ihmistieteiden (pedagogiikka, psykologia, sosiologia) kanssa, jonka on alettava opettajan mielessä.
Anna lahjoituksellesi kasvot. Auta meitä muodostamaan hiippakunta- ja uskontokuntapappeja.
Uskonnonopetus sijoittuu kouluopetuksen yhteyteen ja on siten rinnakkainen ja vuoropuheleva muiden koulun opetussuunnitelman oppiaineiden kanssa. Usko tuo oman valonsa ja näkökulmansapystyä käymään tällaista vuoropuhelua tavalla, joka on hedelmällistä ihmisten ja maailman hoidon kannalta sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti. Tämä edistää oppilaiden kouluttamista kulttuurien ja uskontojen väliseen vuoropuheluun omassa ympäristössään (perheessä, ystävien ja muiden kansalaisten kanssa) ottaen huomioon heidän oman kulttuurinsa, jonka juuret ovat suurelta osin kristilliset, ja pyrkien sitoutumaan oikeudenmukaisuuteen ja yhteiseen hyvään yhteiskunnissamme.
Opetus perustuu näin ollen demokraattisten yhteiskuntien koulumalliin. Siksi, suunnitellaan ja toteutetaan palveluna yhteiskunnalle ja yksilöille.. Tässä suhteessa se eroaa katekumeenista tai katekumeenista. katekeesiKirkolliselle yhteisölle kuuluva uskonnonopetus on siis välttämätöntä. Tämän vuoksi uskonnonopetuksessa on viitattava koulu- ja akateemisella tasolla kulttuuriseen ja uskonnolliseen moniarvoisuuteen, sillä se edistää ihmisen, älyllisen, emotionaalisen ja elintärkeän elämänmuodostusta, sillä uskonto on vastaus jokaiselle ihmiselle ominaiseen henkisyyden ja merkityksen tarpeeseen.
Myös vuoden 2020 lopussa pidetyssä viimeisessä täysistunnossa keskityttiin pohtimaan näitä kysymyksiä, joihin liittyi myös pandemian sosioekonomiset seuraukset.
Koulutuksessa korostetaan nykyisin osaamista (Eurooppa-neuvosto määritteli vuonna 2006 osaamisen "kontekstiin sopivaksi tietojen, taitojen ja asenteiden yhdistelmäksi"). Tätä varten koulutuslainsäädännössä asetetaan suuntaviivat ja vähimmäistavoitteet.
Euroopan unioni kuvailee kahdeksan elinikäisen oppimisen avaintaitoa vuonna 2018:
Siksi uudessa uskonnon opetussuunnitelmassa olisi hahmotettava ja täsmennettävä tavoitteet näiden taitojen mukaisesti kussakin koulutusvaiheessa (esiopetus, perusopetus, keskiopetus ja ylioppilastutkinto) ja täsmennettävä perusopetus ja sen sisältö koulutuksen ulottuvuuksien (kognitiivinen, välineellinen ja asenteellinen) sekä arviointikriteerien ja muiden erityissuuntausten mukaisesti.
Osoitteessa tämä foorumi on pyydetty, että uskonnon alan koulutusinnovaatioiden haaste voidaan toteuttaa joustavasti, kun uutta opetussuunnitelmaa ohjelmoidaan jaksoittain ja luokka-asteittain ja kun otetaan huomioon muiden oppiaineiden opetussuunnitelmat. Näin voidaan helpottaa uskonnonopetuksen integroimista muihin oppiaineisiin. tietyissä monialaisissa hankkeissa.
Lisäksi on vaadittu opetussuunnitelman avaamista menetelmille (kuten "palveluoppimiselle"), joissa uskonnonopetus yhdistetään toimintaan, jolla muutetaan tai parannetaan sosiaalista ympäristöä ja kulttuurista kontekstia. Näiden innovatiivisten menetelmien on todettu lisäävän sekä motivaatiota että ymmärrystä opetettavasta keskeisestä sisällöstä. Hankkeiden toteuttamistavat jäävät yksittäisten koulujen ja opettajien päätettäväksi.
LOMLOE:n koulutusuudistus menee siihen suuntaan, että eräät opetussuunnitelmassa esille tulleet kysymykset hajautetaan. Tämä avaa katolisen uskonnon tapauksessa mahdollisuuden yhdistää yhteisiä elementtejä valtiotasolla ja muita, jotka ovat enemmän paikallisia erityispiirteitä.
Kuten asiakirjan huolellisesta lukemisesta käy ilmi, aihe on hyvin kiinnostava, eikä vain Espanjan tapauksessa. Ennemmin tai myöhemmin täällä esille otetut kysymykset (marginaalisesti tai yhdessä muiden poliittisten, oikeudellisten ja taloudellisten ongelmien kanssa) heijastavat polkuja ja näköaloja, joita pitkin on edettävä, sekä mahdollisuuksia parantaa monia uskonnonopetuksen osa-alueita.
Opetussuunnitelman lopullinen määrittely ja ennen kaikkea sen täytäntöönpano edellyttävät uskonnonopettajien yhä korkeampaa pätevyyttä sekä heidän päivittämistään ja jatkuvaa kouluttamistaan.
Tämä edellyttää oppilaitosten johdolta suurta herkkyyttä, kyky unelmoida jalat maassa (investoimalla koulutukseen ja resursseihin).. Näin on mahdollista edetä tässä kiehtovassa tehtävässä kaikkien - oppilaiden, perheiden ja opettajien, yhteiskunnan ja kirkollisen yhteisön - palveluksessa.
Ramiro Pellitero Iglesias
Pastoraaliteologian professori
Teologinen tiedekunta
Navarran yliopisto
Julkaisussa "Kirkko ja uusi evankeliointi".
