Antoine Tiaboundou on Burkina Fason itäosassa sijaitsevan Fada N'gourman hiippakunnan pappi, 219 kilometriä pääkaupungista Ouagadougouista itään. Fada N'gourma on tärkeä kaupunki, joka on tunnettu huopien ja mattojen sekä hunajan tuotannosta.
"Synnyin seitsemän lapsen perheeseen. Minulla oli onni syntyä ja kasvaa katolisessa perheessä. Isäni (kuollut) oli katekismus. Kotimaassani katekeetta on hyvin tärkeä virka, poikkeuksellinen virka, joka on perustettu Burkina Fason kirkossa evankelioimisen alusta lähtien. Äitini kanssa heitä koulutettiin neljä vuotta, ja seurakunnan pappi lähetti heidät peräkkäin useisiin kyliin, joissa isäni joutui opettamaan ja valmistamaan katekumeeneja kristillisen vihkimyksen ja avioliiton sakramenttien vastaanottamiseen.
Katekeetan hahmo on tässä mielessä tärkeä, koska se takaa kirkon pysyvyyden syrjäisillä paikkakunnilla, joissa pappi, jolla on usein suuri kysyntä, harvoin käy yhteisöissä ja tarjoaa niille sakramentteja. Joka sunnuntai katekeetta kokoaa yhteisön, ja kun messua ei voida pitää pappien puutteen vuoksi, hän johtaa sunnuntain yhteisrukousta.
Juhla koostuu Jumalan sanan kuuntelemisesta sunnuntaina, jonka jälkeen on yhteinen hetki, jossa jaetaan ajatuksia ja rukoillaan yhdessä yhteisön ja kirkon puolesta. Joskus katekeetta, joka toimii puheenjohtajana, jakaa ehtoollisen uskoville. Juhlan jälkeen hän jakaa katekeesia ja käy sairaiden luona.
Viime kädessä katekeetta on vastuussa yhteisönsä ihmisistä, sillä hän ohjaa ja rohkaisee heitä evankeliumin julistamisessa ja uskon kokemuksessa pappia odotellessaan.
Elin lapsuuteni siis tässä kontekstissa. Näissä olosuhteissa minulla oli viisivuotiaasta lähtien halu ryhtyä papiksi. Näin, kuinka paljon kyläni tarvitsi ja halusi papin olevan aina läsnä... Ja halu palvella ihmisiä syntyi, kun olin yhteydessä ranskalaista alkuperää olevaan redemptoristipappiin, joka tuli usein viettämään sunnuntaimessua kyläyhteisölle. Muistan hänen yksinkertaisuutensa, hänen läheisyytensä isääni kohtaan ja sen, miten helposti hän kävi vuoropuhelua nuorten kristittyjen, perinteisten johtajien ja muslimiuskontoon uskovien kanssa, sillä kotimaassani on kaikenlaisia ihmisiä!
Tämä sama pappi oli se, jolla oli ilo esittää hakemukseni Baskouréssa, Koupélan arkkihiippakunnassa sijaitsevaan Pyhän Augustinuksen pienempään pappisseminaariin syyskuussa 1993, jossa jatkoin harjoitteluani kahdeksan vuoden ajan, kunnes sain kandidaatin tutkinnon vuonna 2001.
Pienemmän seminaarin jälkeen opiskelin filosofiaa ja teologiaa seitsemän vuoden ajan, kunnes minut vihittiin papiksi 6. joulukuuta 2008 alkuperäisen seurakuntani, Pielan, perustamisen kultaisen juhlavuoden yhteydessä.
Kuuden vuoden pappisviran jälkeen piispani halusi lähettää minut Roomaan opiskelemaan sosiaalista ja institutionaalista viestintää paavillisessa Pyhän Ristin yliopistossa kolmeksi vuodeksi 2014-2017 stipendin turvin.
Itse asiassa on ollut uhraus hiippakunnalle, että olin ulkomailla kouluttautumassa, koska, kuten aiemmin sanoin, pappeja on vähän, mutta on hyvin tärkeää, että meillä on hyviä ja pyhiä pappeja ja että heidät on koulutettu hyvin evankelioimistehtävään, erityisesti tiedotusvälineiden kautta, mikä on nykyään niin tärkeää.
Sen vuoksi palasin kesäkuussa 2017 kandidaatin tutkinnon suoritettuani hiippakuntaan, jossa hoidan pääasiassa katolisia kouluja ja muun muassa hiippakunnan radioasemaa Radio Taanbaa."
"Syyskuusta 2020 alkaen olen jälleen opintomatkalla samassa yliopistossa tohtorintutkintoa varten. Piispa päätti, että minun pitäisi palata suorittamaan tohtorin tutkintoa, koska hän ymmärsi, miten tärkeää työtä hiippakunnassa voi tehdä sen jälkeen, kun on saanut mahdollisuuden kouluttautua Pyhän Ristin paavillisen yliopiston kaltaisessa huippuyliopistossa. Siksi palasin Roomaan saatuani toisen stipendin, vaikkakin pandemian kaltaisena hyvin herkkänä aikana.
Itse asiassa stipendin saaminen tänä aikana, jolloin COVID iskee ihmiskuntaan kovaa, oli todellinen ja konkreettinen tilaisuus, jonka Jumala ja te, hyväntekijäni, annoitte minulle, jotta voisin paremmin palvella hiippakuntani kirkkoa ja Jumalan armosta rohkaista muita kaltaisiani poikia, jotka seuraisivat isäni ja minuun niin paljon vaikuttaneen redemptoristipapin esimerkkiä ja pyhittäisivät elämänsä Herran palvelukseen.
Olen iloinen tuestanne, sillä tiedän, että pidätte minusta huolta paitsi aineellisesti myös rukouksillanne.
Uskon lahja on siis tärkein asia, joka meillä on. Kiitän aina Jumalaa tästä ihanasta lahjasta. Näen pappeuteni jatkumona isäni todistukselle uskosta pienten, yksinkertaisten ja köyhien kyläyhteisöjen sydämessä. Minulle pappina oleminen merkitsee Jeesuksen rakastamista, hänen tunnetuksi tekemistä ja hänen tuntemisensa ilon jakamista veljiemme kanssa, jotta ihmiskunta voisi kasvaa vuoropuhelussa, rauhassa ja veljeydessä.
Olen myös vakuuttunut siitä, että tämä erittäin tärkeä erikoistumisopintoni sosiaalisessa ja institutionaalisessa viestinnässä antaa minulle varmasti välineet, joiden avulla voin paremmin viestiä uskosta kirkossa ja maailmassa ja erityisesti pienessä kotimaassani Afrikassa.
Pienet ja suuret eleet saavat elämän, oman ja muiden elämän, kukoistamaan uudelleen. Kiitollisuus on elämää, elämä on kiitollisuutta. Jumala siunatkoon teitä aina.
