Franciscus huomautti, että vallitsevassa kulttuurissa "vanhuksia aliarvioidaan heidän hengellisen laatunsa, yhteisöllisyytensä, kypsyytensä ja viisautensa osalta". Ja tämä merkitsee paavin mielestä "ajattelun, mielikuvituksen ja luovuuden tyhjiötä" (Ibid.). Hän korosti, että ilman sukupolvien välistä vuoropuhelua meillä on "steriili yhteiskunta, jolla ei ole tulevaisuutta, yhteiskunta, joka ei katso horisonttiin vaan itseensä" (2-II-2022).
Vanhimmille hän sanoi: "Teidän velvollisuutenne on tuomita se inhimillinen turmelus, jossa elämme ja jossa tämä suhteellisuuden elämäntapa jatkuu, täysin suhteellinen, ikään kuin kaikki olisi laillista". Jatkakaa vain. Maailma tarvitsee, se tarvitsee vahvoja nuoria, jotka menevät eteenpäin, ja viisaita vanhuksia" (Ibid.).
Muille, muistutti heitä velvollisuudestaan suojella vanhuksia ja kouluttaa vanhustenhoitoa. Neljännestä käskystä "Kunnioita isää ja äitiä" hän huomautti: "Kunnia puuttuu, kun liiallinen itsevarmuus ei ilmene lempeytenä ja kiintymyksenä, hellyytenä ja kunnioituksena, vaan muuttuu epäkohteliaisuudeksi ja kiertelyksi. Kun heikkoutta moititaan ja jopa rangaistaan, ikään kuin se olisi virhe. Kun hämmennyksestä ja hämmennyksestä tulee tilaisuus pilkkaan ja aggressioon" (23-II-2022).
Vanhan Eleasarin esimerkillä (vrt. 2 M, 18 ff.) hän osoitti, että "uskon harjoittaminen ei ole heikkoutemme symboli vaan sen voiman merkki" (Yleisaudienssi, 4. toukokuuta 2022). Ja näin: "Me osoitamme kaikessa nöyryydessä ja lujuudessa, juuri vanhoilla päivillämme, että uskominen ei ole jotakin 'vanhuksille', vaan jotakin elintärkeää. Uskominen on Pyhä Henkijoka tekee kaiken uudeksi ja auttaa meitä mielellään" (Ibid.). Elävä usko on vanhuuden perintöä.
"Vanhukset voivat heikkoutensa kautta opettaa muissa elämänvaiheissa oleville, että meidän kaikkien on luovuttava Herralle ja pyydettävä hänen apuaan. Tässä mielessä meidän kaikkien on opittava vanhuudesta: kyllä, vanhuudessa on lahja, kun se ymmärretään itsensä luovuttamisena muiden huolenpitoon, alkaen Jumalasta itsestään (Ibid.). Tästä syntyy "haurauskirkko": vanhuuden heikkouksia ei saa piilottaa, ja vanhukset opettavat kaikille".
Johanneksen evankeliumissa Nikodeemus kysyy Jeesukselta: "Miten voi syntyä, kun on vanha?" (Joh. 3:4). Ja Jeesus selittää hänelle, että vanhuus on tilaisuus syntyä hengellisesti uudelleen ja tuoda viesti tulevaisuudesta, armosta ja viisaudesta (vrt. General Audience, 8-VI-2022).
Tänään, sanoo paavi, "Vanhuus on erityinen aika purkaa biologisen ja robottimaisen selviytymisen teknokraattisen illuusion tulevaisuus, mutta ennen kaikkea siksi, että se avautuu Jumalan luovan ja synnyttävän kohdun hellyydelle". (Ibid.).
Niinpä hän opettaa: "Vanhat ovat tulevaisuuden sanansaattajia, vanhat ovat hellyyden sanansaattajia, vanhukset ovat eletyn elämän viisauden sanansaattajia". (Ibid.).
Franciscus puhui lääkäreiden ja terveydenhuollon työntekijöiden roolista tässä vanhusten perheiden ja yhteiskunnan terveydenhuoltojärjestelmän välisessä yhteisessä vastuussa ja totesi: "Koko lääketieteellä on erityinen rooli yhteiskunnassa todistajana siitä kunniasta, joka kuuluu vanhukselle ja jokaiselle ihmiselle.
Fransiskus pohtii kertomusta Simonin anopin parantumisesta (vrt. Mk 1:29-31): "Kun olet vanha, et enää hallitse kehoasi. On opittava hyväksymään omat rajansa, se, mitä ei enää pysty tekemään". (vrt. Yleisaudienssi, 15-VI-2022). ("Minunkin on nyt kannettava keppiä").
Anoppi Peter "Hän nousi ja alkoi palvella heitä". Paavi sanoo: "Vanhukset, jotka säilyttävät valmiutensa parantaa, lohduttaa ja esirukoilemaan veljiensä ja sisartensa puolesta - olivatpa he sitten opetuslapsia, sadanpäämiehiä, pahojen henkien vaivaamia tai hylätyiksi tulleita... - ovat kenties korkein todiste sen kiitollisuuden puhtaudesta, joka liittyy uskoon". Hän huomauttaa, että tämä kaikki ei koske ainoastaan naisia. Naiset voivat kuitenkin opettaa miehille kiitollisuutta ja uskon hellyyttä, jota heidän on joskus vaikeampi ymmärtää.
Ylösnousseen Jeesuksen ja Pietarin vuoropuhelussa Johanneksen evankeliumin lopussa (21:15-23, vrt. yleisaudienssi 22-VI-2022) Franciscus löytää myös perustan vanhuksille antamalleen neuvolle.
"Sinun on oltava Jeesuksen todistaja myös heikkoudessa, sairaudessa ja kuolemassa.. Lisäksi Herra puhuu meille aina ikämme mukaan. Ja meidän on opittava antamaan itsellemme opastusta ja muotoutumista oman haurautemme, voimattomuutemme, riippuvuutemme muista, jopa vaatetuksessamme ja kävelyssämme.
Hengellinen elämä (rukouksen ja sakramentitEukaristia ja synnintunnustus antavat meille voimaa ja viisautta, jotta osaamme hyvästellä hymyillen: "iloinen jäähyväinen: olen elänyt elämäni, olen säilyttänyt uskoni". Muiden, erityisesti nuorten, tehtävänä on auttaa vanhuksia elämään ja ilmaisemaan tätä viisautta ja osaamaan ottaa se vastaan.
Samaan tapaan paavi kutsuu meitä lähellä katekeesin loppua lukemaan uudelleen Jeesuksen jäähyväiset (vrt. Joh 14): "Kun olen mennyt ja valmistanut teille paikan, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen" (14:3). Pietarin seuraaja vakuuttaa: "Elämän aika maan päällä on tuon kohdan armoa. Ajatus ajan pysäyttämisestä - ikuisen nuoruuden, rajattoman hyvinvoinnin, absoluuttisen vallan haluaminen - ei ole ainoastaan mahdotonta, vaan se on harhaa" (vrt. Yleisaudienssi, 10-VIII-2022).
Täällä alhaalla elämä on aloitusta, epätäydellisyyttä matkalla kohti täydellisempää elämää. Ja Franciscus käyttää tilaisuutta hyväkseen sanoakseen, että saarnastamme, joka on täynnä autuutta, valoa ja rakkautta, "puuttuu ehkä hieman elämää".
Tähän liittyy paavin alkuperäinen katekeesi Danielin kirjan "valkohiuksisesta vanhasta miehestä" (7, 9; vrt. yleisaudienssi 17. elokuuta 2022). Näin Isä Jumala yleensä esitetään. Mutta tämä ei ole typerä symboli", huomauttaa Franciscus, jota pitäisi demystifioida. Se on symboli ikuisesta olemassaolosta, Jumalan ikuisuudesta, aina vanhasta ja aina uudesta, voimastaan ja läheisyydestään; "koska Jumala yllättää meidät aina uutuudellaan, hän tulee aina meitä vastaan, joka päivä erityisellä tavalla, sitä hetkeä varten, meitä varten".
Franciscus päätti vanhuutta koskevan katekeesinsa pohtimalla vanhuuden mysteeriä. Neitsyt Neitsyt (vrt. Yleisaudienssi, 24-VIII-2022). Lännessä - hän muistutti - näemme hänet korkealle kohonneena, loistavan valon ympäröimänä; idässä hänet kuvataan makaavana, nukkuen, apostolien ympäröimänä rukoilemassa, kun ylösnoussut kantaa häntä käsissään kuin lasta. Paavi huomauttaa, että olisi korostettava Neitsyt Marian taivaaseenastumisen yhteyttä Herran ylösnousemukseen, johon oma ylösnousemuksemme liittyy, kun nousemme hänen kanssaan ylös aikojen lopussa.
Maria edeltää meitä taivaaseen ottamisellaan, myös kirkon kuvana, joka on lopulta Kristuksen ylösnousseen ruumiin jatke, joka on tehty perheeksi. Jeesus puhuu tästä - täysipainoisesta elämästä, joka odottaa meitä taivasten valtakunnassa - monin eri mielikuvin: hääjuhla, juhla ystävien kanssa, runsas sato, hedelmä, joka tulee, ei ilman tuskaa. Kaikesta tästä, ja toisten hyväksi", ehdottaa Franciscus ja ottaa itsensä mukaan joukkoon, "... voimme nähdä elämän täyteyden, joka odottaa meitä taivasten valtakunnassa".Meidän, vanhusten, on oltava siemen, valo ja myös levottomuus tuon meitä odottavan elämän täyteyden suhteen."
Ramiro Pellitero Iglesias
Pastoraaliteologian professori Navarran yliopiston teologisessa tiedekunnassa.
(*)Julkaistu julkaisussa "Iglesia y nueva evangelización".
