Ndangi William Raphael Kamunde on seminaarilainen Tombura-Yambion hiippakunnassa Etelä-Sudanissa.
"Seurakunnassani on kaksi pappia ja 15 seminaarilaista.
Pidän kovasti katedraalistamme, jossa on suuri rakennus Herran palvomista varten ja pieni pyhäkkö, jossa piispa Gasi Abangiten ruumis makaa, ja joka on hyvin suosittu paikka kaikkialta alueelta tulevien palvojien keskuudessa. Koska meillä on eri kielisiä heimoja, meillä on myös messuja samoilla kielillä: englanniksi, arabiaksi ja zande-kielellä, joka on paikallinen kieli. Koko hiippakunnassa on noin 37 pappia, joista osa on lähetyssaarnaajia.
Maamme kirkossa tarvitaan monia asioita, kuten kirkkojen rakentamista, infrastruktuuria eli paikkoja messujen viettoon, nuorten ja uskovien tapaamisia, pastoraalisen animaation tiimejä, katekeesia jne. varten.
Lisäksi tarvitaan hyvää koulutusta kaikkien toimien toteuttamiseksi, erityisesti nuorten kouluttamiseksi siihen, miten he voivat suhtautua koulutukseen vakavasti, miten he voivat suojella itseään hiviltä ja muilta hyvin vakavilta seksitaudeilta meille Afrikassa, mutta myös heidän luovuutensa toteuttamiseksi ja heidän tukemisekseen joskus puutteellisessa koulutusjärjestelmässä.
Ajattelen aina, että Jeesuksen opetuslapset eivät koskaan odottaneet olevansa itse Jumalan seuraajia, mutta Herra Jeesus kutsui heidät, ja niin he huomasivat, että Jumala itse kutsui heitä. Aloin tuntea kutsumukseni ollessani kuudennella luokalla alttaripoikana, jota tein noin kolmen vuoden ajan. Sitten minut lähetettiin pikkupappisseminaariin, jossa vietin neljä vuotta, ja sieltä minut lähetettiin vuodeksi propeuteettiseen koulutukseen.
"Kutsumukseni sai varmasti vaikutteita seurakunnan animaattoreista, papeista ja siitä, miten seminaarilaiset käyttäytyivät, joten halusin olla heidän kaltaisensa, mutta ennen kaikkea siksi, että ymmärsin Jeesuksen, Jumalan Pojan ja lihaksi tulleen Jumalan, kuolleen syntieni puolesta. Niinpä ajattelin itselleni: miksi en antaisi myös elämääni pelastaakseni Hänen kansaansa, jotta he näkisivät Hänen valtakuntansa", hän kertoo.
Olen hyvin iloinen saadessani harjoittelun Roomassa, sillä se antaa minulle toivoa siitä, että voin tavata erilaisia ajatuksia evankelioimisesta ja siitä, miten kristitty voi vaikuttaa ympäristöönsä. Opiskelu täällä avaa myös mieleni ymmärtämään todella, mitä papin ammatti tarkoittaa, sekä keskustelemaan erilaisten ihmisten kanssa, näkemään uusia asioita, elämään uutta elämää uudessa ympäristössä ja opiskelemaan yhdessä poikien kanssa, jotka tulevat kaikkialta maailmasta.
Uskon, että useammalle ihmiselle, useammalle seminaarilaiselle hiippakunnassani ja kotimaassani olisi erittäin hyvä, jos he saisivat saman kokemuksen, jonka minä sain kokea.
Ja ennen kaikkea se, että minun on opittava uusi kieli, jopa rukoillessani yhdessä muiden kanssa, saa minut hengittämään kirkon universaalisuutta".
