Luukas kertoo evankeliumissaan, että Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretiin (vrt. Luuk. 1:26) neitsyt Marialle ilmoittamaan hänelle, että hänestä tulisi Messiaan, Vapahtajan, äiti, jota kaikki juutalaiset odottivat.
Hace unos dos mil años Nazaret era una aldea desconocida para casi todos los habitantes de la tierra. En ese momento la Roma imperial brillaba llena de esplendor. Había muchas ciudades prósperas en las orillas del Mediterráneo. El bullicio de mercaderes y marineros inundaba muchas calles y plazas de ciudades portuarias o emporios comerciales. Nazaret, en cambio, era un puñado de pobres casas clavadas en unos promontorios de roca en la Baja Galilea. Ni siquiera en su región tenía una gran importancia.
Sepphoriksen kaupunki, jonne suurin osa alueen kaupallisesta toiminnasta keskittyi, oli vain reilun kahden tunnin kävelymatkan päässä. Se oli vauras kaupunki, jossa oli rikkaita rakennuksia ja tietty kulttuuritaso. Sen asukkaat puhuivat kreikkaa, ja heillä oli hyvät suhteet kreikkalais-latinalaisen älymystön kanssa. Nasaretissa sen sijaan asui muutamia juutalaisia perheitä, jotka puhuivat arameaa.
Suurin osa asukkaista harjoitti maanviljelyä ja karjankasvatusta, mutta oli myös José kaltaisia käsityöläisiä, jotka kekseliäisyydellään ja vaivannäöllään tarjosivat hyviä palveluja maanmiehilleen tekemällä puusepän- ja sepäntyötä.
La casa de María era modesta, como la de sus vecinos. Tenía dos habitaciones. La interior, era una cueva que servía como granero y despensa. Tres paredes de adobe o mampostería adosadas a la roca delante de esa habitación interior sostenían un entramado de ramas, maderas y hojas que servía de techo, y formaban la habitación exterior de la casa. La luz entraba por la puerta.
Allí tenían algunos útiles de trabajo y pocos muebles. Gran parte de la vida de familia se hacía fuera, a la puerta de la casa, tal vez a la sombra de una parra que ayudaría a templar el calor del verano.
Casi todos sus vecinos tenían una casa similar. Las excavaciones arqueológicas han sacado a la luz parte del antiguo Nazaret. En las casas se aprovechaban las numerosas cuevas que presenta el terreno para acondicionar en ellas sin realizar muchas modificaciones alguna bodega, silo o cisterna.
El suelo se aplanaba un poco delante de la cueva, y ese recinto se cerraba con unas paredes elementales. Posiblemente las familias utilizarían el suelo de esa habitación para dormir.
La jornada comenzaba con la salida del sol. Alguna oración sencilla, como el Shemá, y enseguida se iniciaba la dura faena. El Shemá es una oración, tomada de la Biblia, que comienza en hebreo por esa palabra, y dice así: “Shemá Israel (Escucha Israel), el Señor nuestro Dios es uno solo Señor. Amarás al Señor tu Dios con todo tu corazón y con toda tu alma y con todas tus fuerzas.
Guarda en tu corazón estas palabras que hoy te digo. Incúlcaselas a tus hijos y háblales de ellas estando en casa o yendo de viaje, acostado o levantado. Atalas a tu mano como signo, ponlas en tu frente como señal. Escríbelas en las jambas de tu casa y en tus puertas” (Dt 6, 4-9).
Yksi ensimmäisistä tehtävistä, jotka tehtiin joka päivä rukouksen jälkeen, oli leivän, päivittäisen perusruoan, valmistaminen. Tätä varten Maria jauhoi ensin vehnän tai ohran jyvät jauhoiksi, kuten naisilla oli tapana tehdä. Joitakin Herran ajan kotimaisia kivimyllyjä on löydetty, joita käytettiin tähän tehtävään.
Jauhot sekoitettiin sitten veteen ja hieman suolaa, jotta saatiin taikina, johon lisättiin ripaus hiivaa - paitsi pääsiäisen aikaan. Hapatetusta taikinasta valmistettiin hyvin ohuita kakkuja tai sämpylöitä, jotka paistettiin uunissa tai haudattiin hiillokseen ja syötiin vastapaistettuina.
La comida de cada día sería bastante parecida a la que conocemos actualmente en las regiones mediterráneas. El pan se partía con la mano, sin utilizar cuchillo, y se tomaba solo o con aceite, y acompañado por vino, leche, fruta, y cuando era posible por algo de carne o pescado. La leche se solía guardar en odres hechos con pieles de cabra cosidas, y se bebía directamente de los mismos.
Lo más probable es que casi siempre al tomarla estuviese ácida. De la leche también se obtenían la mantequilla y el queso, que eran alimentos básicos allí donde había ganados, como en Galilea.
Nasaretissa, Neitsyt Marian äidistä 1900-luvun alussa.Toinen tärkeä osa näiden ihmisten ruokavaliota oli öljy. Myös suolavedessä säilöttyjä oliiveja syötiin. Öljyä otettiin jopa matkoille mukaan pienissä litteissä savipulloissa, jotka muistuttivat muodoltaan kanttiinia. Myös viinin juominen oli tavallista, mutta se oli yleensä väkevää, ja siksi se juotiin yleensä veden kanssa, ja joskus se sekoitettiin mausteisiin tai makeutettiin hunajalla.
Yleisimpiä muhennoksia olivat kikherne- tai linssimuhennokset. Suosituimpia vihanneksia olivat härkäpavut, herneet, purjo, sipuli, valkosipuli ja kurkut. Yleisimmin syötiin lammasta tai vuohta ja jonkin verran kanaa. Yleisimpiä hedelmiä olivat viikunat, taatelit, vesimelonit ja granaattiomenat. Appelsiineja, joita alueella on nykyään niin runsaasti, ei vielä tunnettu Galileassa, jossa Pyhä Maria asui. Santa María.
Antes de comer cada día, se solían recitar unas oraciones para dar gracias a Dios por los alimentos recibidos de su bondad. La bendición de la mesa se hacía más o menos en estos términos: “Benditos seas, Señor, Dios nuestro, rey del Universo, que nos has dado hoy para comer el pan, fruto de la tierra”. Y se respondía: Amén.
Talouden tarpeiden tyydyttämiseksi yksi raskas työ, joka oli tehtävä joka päivä, oli veden kantaminen. Nasaretin lähde oli jonkin matkan päässä, hieman yli viidentoista minuutin kävelymatkan päässä kylän taloista. Maria kävi siellä todennäköisesti joka aamu täyttämässä kannunsa ja palasi kotiin kannettuaan sitä päänsä päällä, kuten alueella on tapana, jatkaakseen työtään. Joinakin päivinä hänen saattoi olla pakko palata lähistölle muina vuorokaudenaikoina pesemään vaatteita.
La ropa que tendría que lavar María sería la que utilizaban ella, José y Jesús. La vestimenta habitual estaba compuesta por un vestido o túnica interior, amplia, que solía ser de lino. Caía hasta las rodillas o pantorrillas. Podía ser sin mangas o con mangas hasta la mitad del brazo.
La túnica se ceñía al cuerpo con una especia de faja, hecha con una franja larga y ancha de lino, que se enrollaba varias veces alrededor del cuerpo, pero no siempre ajustada de modo liso, sino que en algunas de esas vueltas se formaban pliegues, que podían utilizarse para llevar el dinero. Sobre la túnica se llevaba el vestido exterior, o manto, de forma cuadrada o redondeada, que habitualmente era de lana.
Suurin osa Marian päivistä oli epäilemättä täysin normaaleja. Hän käytti monia tunteja kotitöihin: ruoan valmistamiseen, talon ja vaatteiden siivoamiseen ja jopa villan tai pellavan kutomiseen ja perheen tarvitsemien vaatteiden valmistamiseen.
Hän saapui päivän päätteeksi uupuneena, mutta iloisena kuin joku, joka tietää, että näennäisen yksinkertaisilla tehtävillä on ihmeellinen yliluonnollinen teho ja että tekemällä työnsä hyvin hän suoritti ensimmäisen luokan tehtävän.
Francisco Varo Pineda, director de Investigación de la Facultad de Teología de la Universidad de Navarra.
Pyhien kirjoitusten professori.