Jeesuksen pyhän sydämen juhlapäivänä kirkko juhlii Jeesuksen pyhän sydämen Maailman rukouspäivä pappien pyhyyden puolesta ja seminaarilaiset. Vuonna 2019 paavi Franciscus kutsui tämän päivän yhteydessä kaikkia katolilaisia rukousverkostonsa kautta rukoilemaan pappien ja seminaareissa opiskelevien opiskelijoiden puolesta, "jotta he voisivat elämänsä raittiudella ja nöyryydellä harjoittaa aktiivista solidaarisuutta erityisesti köyhimpiä kohtaan".
Vuonna CARF-säätiö Tänä vuonna käynnistämme tämän pienen kampanjan, joka rohkaisee teitä rukoilemaan kaikkien pappien pyhyyden puolesta.
Kutsumuspalvelu, joka toimii hedelmällisenä maaperänä uusille kutsumuksille, alkaa runsaalla rukouksella, erityisesti seuraavissa asioissa pyhän sakramentin palvonta pyhätunnit seurakunnissa, nuoremmat papit osallistuvat nuorisotyöhön. Tällä tavoin, syventämällä sisäistä elämäänsä ja rakkauttaan Jeesukseen ja eukaristiaan, ja papit esikuvinaan, monet voisivat harkita kutsua papiksi.
3. Isähahmo tuleville seminaarilaisille ja papeille.
Paavi Franciscus vakuuttaa meille, että "pastoraalisen kutsumuksen isyys on elämän antamista, elämän kasvattamista, ei yhteisön elämän unohtamista". Pyhä Joosef on hyvä malli sekä seminaarilaisille että heidän kouluttajilleen matkalla papiksi. Jeesus on täydellisellä itsensä antamisellaan Isän hellyyden ilmentymä. Siksi "Jeesus kasvoi viisaudessa ja kasvussa ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä" (Lk 2:52).
Paavi sanoo meille, että jokaisen papin tai piispan tulisi voida sanoa pyhän Paavalin tavoin: "[...] evankeliumin kautta minä olen synnyttänyt teidät Kristuksen Jeesuksen puolesta" (1 Kor 4:15). Pyhä Paavali oli hyvin huolissaan pappien kouluttamisesta. Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille hän sanoo kiivaasti: "Haluatteko, että tulen luoksenne kepillä vai rakkaudella ja lempeyden hengellä? Seminaarilaisia ohjaavien kasvattajien ja pappien on oltava kuin hyvä isä, joka kuuntelee, seuraa, toivottaa tervetulleeksi ja korjaa lempeästi mutta päättäväisesti.
4. Kristillinen perhe kutsumusten kasvualustana.
Perhe on kutsumusten sielunhoidon ensimmäinen toimija (kaikilla kirkon alueilla). Kristillinen perhe on aina ollut humus ja "kasvatuksellinen välittäjä" kutsumusten syntymiselle ja kehittymiselle, olivatpa ne sitten selibaatteja, pappeja tai uskovia.
A perhesielunhoito ammatillisen ulottuvuuden huomioon ottavassa koulutuksessa on myös muodostettava vanhempia, jotka käyvät vuoropuhelua poikiensa ja tyttäriensä kanssa heidän uskostaan ja heidän käsityksestään siitä, miten he seuraavat Jeesusta. Mutta ennen kaikkea kutsumukset syntyvät vanhempien esimerkin kautta heidän rakkaudessaan Jumalaa ja toisiaan kohtaan.
5. Tukea seminaarilaisten kouluttautumista.
Paavi Franciscus mainitsee neljä pylvästä, jotka tukevat jokaisen seminaarilaisen muodostumista: hengellinen elämä, rukous, yhteisöelämä ja apostolinen elämä. Hän syventyy myös seminaarilaisten hengelliseen ulottuvuuteen ja painottaa erityisesti "sydämen muodostumista".
Hyvin koulutetuilla papeilla on tärkeä merkitys. korkeat kustannukset hiippakunnille. Pappisvirkaan pyrkivällä on seminaariin tullessaan edessään vähintään viisi vuotta kirkollisia opintoja, jotka vastaavat kandidaatin tutkintoa ja erikoistumisopintoja. Tämän jälkeen seuraa vähintään kaksi vuotta tohtoriopintoja, joihin kuuluu myös väitöskirjan tekeminen.
Monilla hiippakunnilla, erityisesti köyhissä maissa, ei ole resursseja tukea seminaarilaisiaan tai pappeja, joilla on riittävä koulutus seminaarin kouluttajiksi ja jotka voisivat antaa kandidaateille riittävästi tukea. Tässä tilanteessa CARF-säätiö ja teidän apuanne. Lahjoituksellasi osallistut hiippakunnan pappien ja seminaarilasten kouluttamiseen ja ylläpitoon heidän opintojaan varten Roomassa ja Pamplonassa ja sitoudut palaamaan kotihiippakuntaansa.
Benedictus XVI aloitti pappeusvuoden 2010 juhlallisuuksien yhteydessä kirjeen anekdootilla nuoruudestaan. Kun nuori Joseph Ratzinger kutsuttiin joulukuussa 1944 asepalvelukseen, komppanianpäällikkö kysyi jokaiselta mieheltä, mitä hän halusi tulevaisuudessa tehdä. Hän vastasi haluavansa olla katolinen pappi. Luutnantti vastasi: "Sinun on valittava jotain muuta. Uudessa Saksassa pappeja ei enää tarvita.
Tiesin", sanoo Pyhä Isä, "että tämä 'uusi Saksa' oli tulossa tiensä päähän ja että sen valtavan tuhon jälkeen, jonka tämä hulluus oli aiheuttanut maalle, pappeja tarvittaisiin enemmän kuin koskaan. Benedictus XVI lisää, että "vielä nytkin on monia ihmisiä, jotka tavalla tai toisella ajattelevat, että katolinen pappeus ei ole 'ammatti', jolla on tulevaisuus, vaan se kuuluu menneisyyteen". Tästä nykyisestä mielipiteestä huolimatta todellisuudessa pappeudella on tulevaisuus, koska - kuten paavi itse sanoo seminaarilaisille osoittamansa kirjeen alussa - "myös teknologian ja globalisaation aikakaudella ihmiset tarvitsevat edelleen Jumalaa, Jeesuksessa Kristuksessa ilmennyttä Jumalaa, joka kokoaa meidät yhteen yleiseen kirkkoon, oppiakseen hänen kanssaan ja hänen kauttaan todellisen elämän ja saadakseen todellisen ihmisyyden kriteerit läsnä oleviksi ja toimiviksi".
Bibliografia:
Paavi Franciscus, apostolinen kirje Patris corde.
European Congress on Vocations, työasiakirja.
Paavi Franciscus, viesti 57. maailman ammatillisten kutsumusten rukouspäivää varten.
Benedictus XVI, kirje pappeusvuoden 2010 juhlallisuuksien yhteydessä.
