The persecución religiosa que han sufrido numerosos cristianos ha sido provocada por parte de autoridades públicas, por parte de grupos no cristianos o de otros cristianos de creencias diversas durante la historia del Kristinusko.
Las persecuciones de cualquier tipo son actos deplorables, especialmente aquellas que son de tipo religioso, porque limitan la libertad del ser humano en su relación con Dios. Lamentablemente la historia universal nos ha mostrado que las persecuciones religiosas tienen su origen desde la edad antigua.
En el caso de la historia reciente de España, citado como referencia en numerosas obras, un detallado estudio publicado en 1961 por Antonio Montero Moreno, identificó a un total de 6.832 víctimas religiosas asesinadas en el territorio republicano, de las cuales 13 eran obispos; 4.184, sacerdotes diocesanos; 2.365, religiosos; y 283, religiosas. En un estudio publicado en 2001, el investigador y sacerdote don Ángel David Martín Rubio rebajó la cifra total de miembros del clero asesinados durante este periodo en la zona republicana a 6733.
Tiedämme, että suvaitsemattomuus on kyvyttömyyttä hyväksyä muiden ihmisten ajatuksia, uskomuksia tai käytäntöjä, kun ne poikkeavat omista, ja että suvaitsemattomalle henkilölle on ominaista, että hän pitää kiinni omasta mielipiteestään kuuntelematta muita.
Tiedämme myös, että kun tunteisiin tai intohimoon lisätään tunnekomponentti, suvaitsemattomuus muuttuu fanaattisuudeksi, tai että kun perusluonteisia tekstejä noudatetaan kohtuuttomasti kirjaimellisesti ja asiayhteydestä irrotettuna, ajaudumme fundamentalismiin.
Inhimillisinä asenteina ne kaikki loukkaavat ihmisarvoa, ja yleisimmät syyt ovat rotu, sukupuoli tai uskonto.
Lopuksi tiedämme, että suvaitsevaisuus on hankittu tapa ja siksi se on osaamista, jota ihminen voi kehittää vapaaehtoisesti, sillä luontainen vaistomme johtaisi meidät suvaitsemattomuuden ja aggression tielle.
Tähän asti on voitu päätellä, että ongelman alkuperä on henkilökohtainenMaailman tärkein asia on meidän oma asiamme, ja joka riippuu perheessämme, sosiaalisessa ja kulttuurisessa ympäristössämme saamastamme kasvatuksesta.
Franciscus vaati myös, että "ketään ei saa pitää toisen luokan kansalaisena", erityisesti kristittyjä, jotka muodostavat 1% muslimimaan väestöstä, ja jesideitä, Islamilaisen valtion vainoamaa vähemmistöä.
Aid to the Church in Need -järjestön viimeisimmän, vuoden 2014 lopussa esitellyn raportin mukaan maailman 55 maassa (28%) tilanne on heikentynyt merkittävästi kahden viime vuoden aikana tai uskonnonvapauden heikkeneminen.
Niistä 20 maasta, joissa katolisen uskonnon tunnustamista vainotaan, 14:ssä vaino liittyy katoliseen uskontoon. Islamismi Muissa kuudessa maassa vaino liittyy autoritaarisiin hallintojärjestelmiin, joista useimmat ovat kommunistisia.
Avoin ovi -järjestön raportin mukaan (World Watch List WWL Report) yli 100 miljoonaa Kristittyjä vainotaan maailmassa nykyään.
Espanjalla on oma kokemuksensa tästä ilmiöstä: 1930-luvun uskonnollisen suvaitsemattomuuden seurauksena autuaaksi julistettiin 1523 marttyyria, joista 11 on jo kanonisoitu.
Kaksi huomautusta on paikallaan:
a) Paavi Franciscus tekee niin "väärästä suvaitsevaisuudesta niiden taholta, jotka haluavat pakottaa muut elämään yksityisesti eivätkä julkisesti löydetyn totuuden mukaisia eettisiä periaatteita". (20.6.14).
Sanalla sanoen hän varoittaa lampaiden vaatteissa esiintyvistä susista, jotka ehdottavat krusifiksien tai uskonnollisten symbolien poistamista julkisesta elämästä tai jotka valheellisen suvaitsevaisuuden nimissä muita uskontoja kohtaan ajavat Córdoban katedraalin pakkolunastusta, yksinkertaisena esimerkkinä nykytilanteesta.
b) On myös hyvä varoittaa vääristä syrjintäsyytöksistä, joita harhaluulon arkkitehdit edistävät asettaessaan henkilön ihmisarvon ja hänen käyttäytymisensä samalle tasolle ja syyttäessään syrjiväksi moitteita, joita voidaan antaa tietyille käyttäytymismalleille.
Esimerkkinä tästä ilmiöstä voidaan sanoa, että kun lasta moititaan siitä, että hän lähtee ulos juomaan ja palaa takaisin varhain aamulla, hänen ihmisarvoaan ei loukata eikä häntä syrjitä, vaan ainoastaan hänen käyttäytymistään, joka on kasvatettavissa ja muutettavissa, moititaan.
Jos promissiivista käyttäytymistä paheksutaan, sitä ei myöskään syrjitä, koska lapsi voi muuttaa käyttäytymistään säilyttäen samalla ihmisarvonsa, jota on kohdeltava äärimmäisen hyväntahtoisesti ja ymmärtäväisesti.
Paavi Franciscus korostaa, että "suvaitsemattomuuden ongelmaan on puututtava kokonaisuutena". "Koko yhteiskunnan hyvinvointi on vaakalaudalla, ja meidän kaikkien on tunnettava olevamme mukana". (lokakuu 2013).
Lyhyesti sanottuna emme voi olla toimettomina, meidän on toimittava, meidän on taisteltava käytettävissä olevilla välineillä, joita kristitylle ovat muun muassa rukous, sitoutuminen oikeudenmukaisiin asioihin ja aktiivinen osallistuminen, sillä muutoin paikkamme, meidän paikkamme, vievät muut.
