Tällä hetkellä tämä guatemalalainen pappi on El Señor de Esquipulasin seurakunnan pappi sekä piispanviraali Esquipulasissa. Kaakkoinen Guadalupen neitsyt Marian vikaario Santiago de Guatemalan arkkihiippakunnassa.. Vuosina 2005-2007 hänen piispansa lähetti hänet Roomaan opiskelemaan kirkkohistoriaa Rooman yliopiston Pyhän Ristin paavillinen yliopisto Tämä auttoi häntä ymmärtämään uskoaan paremmin ja myös välittämään sitä paremmin tuhansille uskoville näiden vuosien aikana. Roomassa ollessaan hän asui Tiberinon pappisseminaarissa, vuosina, jolloin hän saattoi imeytyä ja ravita itseään kirkon universaalisuudella.
Lapsuudessaan don Luis Enrique Ortiz sai uskon siemenen kotonaan. perhe täynnä Jumalan rakkautta. Hän oppi jo varhain, että jokainen siunaus oli lahja Jumalalta. Jopa perheen koettelemuksissa vastahakoisuus ei ollut koskaan vaihtoehto. Hän sanoi aina itselleen: "Jumala on hyvä".
Hänen elävimpiin muistoihinsa kuuluu hänen ensikommuunionsa, sakramentti, joka muutti hänen elämänsä. Siitä hetkestä lähtien, kun hän sai tietää ilmoittautumisestaan valmistavaan katekeesiin, kaipaus ottaa Jeesus vastaan sakramentissa tuli hänen majakakseen. Päivä koitti, ja hän tunsi jotain verratonta. Silloin hän muisti perheensä lauseen: "Jumala on hyvä".
Kutsu pappeus ei kuulunut kuin äkillinen ukkosen jysähdys, vaan kuin lempeä murina, joka voimistui vuosien mittaan. Perheen vaikutus oli ensimmäinen kaiku, jossa Jumalan rakkautta elettiin päivittäin. Yliopistossa siemen iti edelleen vapaaehtoistyössä Guatemalan syrjäseuduilla. Minne tahansa hän menikin, ihmiset sanoivat hänelle: "Sinusta tulisi loistava pappi"Tämä oli lausunto, joka hämmensi nuorta Luis Enriqueä.
Hän hämmästyi joka kerta, kun hän kuuli sen, koska se oli hyvin intiimi ajatus, jota hän ei ollut kertonut kenellekään. Pian hän kuitenkin ymmärsi, että se oli Jumala, joka kutsui häntä ympäröivien ihmisten ääniä käyttäen häntä palvelemaan sadonkorjuussa. Sakramentaalinen elämä ja kaiken Jumalan rakkauden tunteminen saivat hänet ottamaan lopullisen askeleen. Ilman katumusta hän vahvisti, että Jumala oli ollut hyvä ja yllättänyt hänet silloinkin, kun hän itse tunsi, ettei ansainnut sitä.
Vuosina 2005-2007 hän lähti piispansa toimeksiannosta Roomaan täydentämään pappiskoulutustaan opiskelemalla kirkkohistoriaa Pyhän Ristin paavillisessa yliopistossa. Tästä ikuisessa kaupungissa vietetystä elämänvaiheesta tuli Jumalan lahja hänen palvelutyölleen. Hän asui Tiberian pappiskollegiossa, omaksui kirkon universaalisuuden ja tutki uskonsa syvyyksiä.
Pyhän Ristin yliopisto ei antanut hänelle ainoastaan historiallista tietoa, vaan avasi hänen silmänsä jumalalliselle työlle koko ihmiskunnan historiassa. Kirkon historiasta tuli kouriintuntuva todistus Jumalan kädestä. Hän huomasi, miten monien pyhimysten ja paavinjohtajien, joille on annettu kirkon tohtorin arvonimi, kirjoituksilla on painoarvoa vielä nykyäänkin. Kuinka tuo Jumalalta Pyhän Hengen kautta lähtevä viisaus on piilevää ja hyvin tuoretta.
"Roomassa viettämästäni ajasta on ollut minulle pappina paljon apua, koska olen saanut välineitä, joiden avulla voin opettaa maallikoille, että uskomme ei ole kuvitelmaa, vaan sillä on vahva perusta, joka saa uskovan osallistumaan Jumalan tutkimiseen." "Roomassa vietetty aika on ollut minulle suuri apu. Ja sekä hengellisesti että henkilökohtaisesti se tekee palveluksestamme mielekästä, koska historia osoittaa meille, että Jumala ei ole koskaan jättänyt kansaansa yksin, vaan tekee itsensä aina läsnä olevaksi ja vielä enemmän elämässämme olemalla toinen. Alter Christus"..Luis Enrique Ortiz, pappi Guatemalasta.
Luis Enrique Ortizin lähes 25 vuotta kestänyt pappiselämä on vienyt hänet lukemattomille poluille. Syvällisimmistä kokemuksista, joita hän on saanut pappina, hän nostaa esiin sairaiden luona käynnit hetkinä, jolloin Jumalan armo toteutuu. Nämä kohtaamiset eivät ole vain palveluksia, vaan tilaisuuksia koskettaa jumaluutta inhimillisessä hauraudessa.
Nyky-yhteiskunnan pappien kohtaamien haasteiden ja vaarojen edessä isä Ortiz korostaa sekä akateemisen että hengellisen valmistautumisen tarvetta. Jatkuvassa muutoksessa olevassa maailmassa, jossa usko kohtaa haasteita, papin on oltava majakka, joka valaisee perussanomaa: Jumalan rakkautta.
Isä Luis Enrique Ortizin tarina on elävä kertomus uskosta, kutsumuksesta ja palvelemisesta. Hänen pastoraalinen matkansa Santiago de Guatemalan arkkihiippakunnassa ei ole vain henkilökohtainen todistus vaan myös inspiraation lähde niille, jotka etsivät valoa pimeydessä. Hänen elämänsä, joka on kudottu jumalallisista ja inhimillisistä langoista, jatkaa rakkauden, palvelun ja omistautumisen perintöä kirkon matkalla.
