La Navidad cristiana es la fiesta del amor y la alegría, de la esperanza, de la reconciliación, de la justicia y de la paz.
Todos estos sentimientos, serán reales si dejamos que el Niño Jesús nazca en nuestros corazones y los ilumine. Porque, como dijo Benedicto XVI, «si no se reconoce que Dios se hizo hombre, ¿qué sentido tiene celebrar la Navidad? La celebración se vacía».
Nykyään meitä kristittyjä ympäröi usein tyhjä ja kulutushakuinen juhla, joka on hyvin erilainen kuin katolinen joulu, jossa muistamme Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, syntymää, joka "meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden laskeutui alas taivaasta ja Pyhän Hengen voimalla tuli lihaksi Neitsyt Mariasta ja tuli ihmiseksi" (Nikealais-konstantinopoliittinen uskontunnustus). Joka vuosi kirkko valmistautuu jouluun adventin liturgisella kaudella, joka kestää neljä viikkoa.
¿Qué es y cuál es el sentido de la Navidad?
Con el sentido de la Navidad católica, cambial la forma de adorar a Dios. El cristiano pasa de orar mirando al cielo, a volver los ojos a la tierra para reparar en la fragilidad de un niño pequeño que duerme entre la paja de un pesebre. La grandeza infinita de Dios se torna en la fragilidad de un niño recién nacido. De pronto, dos conceptos como la divinidad e infancia, hasta entonces muy distantes, se unen en una persona y misma dirección. El sentido de la Joulu es la revelación de los más sencillos, que pone a prueba la sabiduría de los sabios y entendidos.
Paimenet olivat ensimmäiset, jotka palvoivat lasta seimessä, ja he tekivät niin, koska he ymmärsivät, että lapsi-Jumala syleilee heidän pienuuttaan ja yksinkertaisuuttaan. Heidän uskonsa on unelmoinut tällaisesta Jumalasta, joka elää heidän laumojensa keskellä, joka on yksi heidän keskuudestaan ja kärsii heidän samoista tarpeistaan.
Ja kun he lähestyvät luolaa, he huomaavat, että Jumala lapsena hakeutuu äitinsä syliin. Juuri tämä lapsen ja äidin välinen yhteys tekee kristillisen joulun mysteerin täydelliseksi. Jumala lakkaa olemasta abstrakti ja kaukainen olento ja muuttuu puolustuskyvyttömäksi, inhimilliseksi Jumalaksi, joka turvautuu Äitiin, esirukoilija suhteessamme Häneen.
Jos riisumme joulun alkuperäisen merkityksen, joulun merkitys lakkaa olemasta aidosti kristillinen.
"Meidän kristittyjen on ennen kaikkea vahvistettava syvällä ja sydämellisellä vakaumuksella totuus Kristuksen syntymästä, jotta voimme ennen kaikkea todistaa tietoisuutta ilmaisesta lahjasta, joka on rikkaus paitsi meille, myös kaikille.Benedictus XVI.
Joulukuusi katolisessa perinteessä
Joulukuusen ensimmäinen ominaisuus on sen kyky pitää lehtensä elossa talvella, minkä vuoksi käytetään kuusta tai mäntyä. "Se oli symboli ikuisuudesta ja Jumalan elämästä, joka ei koskaan katoa. Siksi sen soveltaminen Jumalan elämään, joka ei koskaan katoa, sen soveltaminen Jumalan Poikaan, joka tulee kanssamme jouluna, antaa sille myös sen tunteen, että Jumala on läsnä ihmiskunnan keskellä", sanoo D. Bernardo Estrada, professori PUSC.
Los primeros indicios de adornos al árbol nos llevan a Alemania en donde se le colgaban frutos, recordando el árbol de la vida del paraíso. Hoy, el árbol de Navidad es más que una decoración, es una señal de alegría para todo el mundo.
En palabras de san Juan Pablo II: «en invierno, el abeto siempre verde se convierte en signo de la vida que no muere […] El mensaje del árbol de Navidad es, por tanto, que la vida es ‘siempre verde’ si se hace don, no tanto de cosas materiales, sino de sí mismo: en la amistad y en el afecto sincero, en la ayuda fraterna y en el perdón, en el tiempo compartido y en la escucha recíproca».
"Joulukuusi ja joululahjat ovat tapa muistaa, että kaikki hyvä tulee ristin puusta... Siksi perinteellä, jonka mukaan lapsille annettavat joululahjat laitetaan kuusen alle, on kristillinen merkitys: kun kulutushakuinen kulttuuri pyrkii sivuuttamaan joulun kristilliset symbolit, valmistautukaamme juhlimaan Vapahtajan syntymää ilolla ja siirtämään uusille sukupolville niiden perinteiden arvot, jotka ovat osa uskomme ja kulttuurimme perintöä.".. Benedictus XVI.
Kuinka juhlia katolista joulua
Paavi Franciscus suosittelee, että kristillisen joulun todellisen merkityksen toteuttamiseksi on ensimmäiseksi tehtävä tilaa Lapselle, joka syntyy. Pyhän isän käytännön neuvoja ovat mm:
1. Esittäkää ja selittäkää se lapsille, ja rukoilkaa siellä, eläytykää kohtaukseen. Tehkää sydämissämme ja päivissämme tilaa Herralle. Olkoon se ilon juhla, jossa otetaan vastaan Herra seimessä ja sydämissämme. Osallistu Pyhä messu. Recibir el sacramento de la Confesión.
"Jokainen Kristillinen perhevoivat Marian ja Joosefin tavoin ottaa Jeesuksen vastaan, kuunnella häntä, puhua hänelle, olla hänen kanssaan, suojella häntä, kasvaa hänen kanssaan ja siten parantaa maailmaa. Tehkäämme sydämissämme ja päivissämme tilaa Herralle."Paavi Franciscus.
2. Joulun ei pitäisi olla liiallisen kulutuksen juhlaa: anna apua tarvitseville. Kyse on myös siitä, että annamme aikaa ja hellyyttä perheellemme ja läheisillemme.
"Älköön pyhä joulu olko koskaan kaupallisen kulutuksen, ulkonäön, turhien lahjojen tai turhan tuhlauksen juhla, vaan ilon juhla, jossa Herra otetaan vastaan seimessä ja sydämessä". Paavi Franciscus.
3. Joulun merkitys on Jumalan köyhyyden juhla, kun hän tyhjensi itsensä ottamalla orjan luonteen.
"Tämä on todellinen joulu: Jumalan köyhyyden juhla, joka tyhjensi itsensä ottamalla orjan luonteen; Jumalan, joka palvelee pöydässä; Jumalan, joka piiloutuu älykköjen ja viisaiden edestä ja paljastaa itsensä pienille, yksinkertaisille ja köyhille".Paavi Franciscus.
Kirjallisuusluettelo
- Ote joulun siunauksesta, yleisaudienssi, 24. joulukuuta 2006, Benedictus XVI.
- P. Bernardo Estradan haastattelu Pyhän Ristin paavillisen yliopiston professori.
Audiencia General, 19 de diciembre de 2004, san Juan Pablo II.
- Liturgian henki, Vatikaani, 18. joulukuuta 2007. Benedictus XVI.
- Paavi Franciscuksen neuvot siitä, miten elää joulua paremmin, joulukuu 2014.
