Sinto Jose on pappi hiippakunnan Irinjalakuda Intiassa. Hän kertoo tarinansa:
"On erittäin mukavaa istua alas kirjoittamaan tarinaani Intian Syro-Malabar-kirkkoni perustajan, Pyhän Tuomaksen päivänä. Se on tapa ilmaista vilpitön kiitollisuuteni Jumalalle siitä, että olen täällä Pyhän Ristin paavillisessa yliopistossa opiskelemassa viestinnän tiedekunnassa.
Olen ollut täällä nyt melkein vuoden, ja voin sanoa, että sopeudun yhä enemmän ja enemmän joka päivä uuteen kulttuuriin, kieleen ja jopa roomalaiseen liturgiaan, joka ei ole omaani, koska olen syyro-malabarilaisen riitin katolinen pappi.
Nimeni on Sinto Jose, ja olen syntynyt Aloorissa, Keralassa, Intiassa. Isäni on maanviljelijä ja äitini on kotiäiti. Minulla on vanhempi sisko ja nuorempi veli. Sisareni, Sr. Jeeva, on nunna ja kuuluu Pyhän perheen kongregaatioon. Hän on nyt Intiassa työskentelemässä hiippakuntamme peruskoulussa. Veljeni Shibin työskentelee Christ College Irinjalakudassa työntekijänä. Voin epäilemättä sanoa, että perheeni on pappiskutsumukseni kallio ja perusta.
Minä ja perheeni olemme syyro-malabarilaisia ja kuulumme Irinjalakudan seurakuntaan. Irinjalakudan hiippakunta on historiallisesti ja maantieteellisesti rikas. Yksi hiippakunnan tärkeistä paikoista on Kodungallur, joka tunnetaan kristinuskon kehtona, kiitos Pyhän Tuomaksen, yhden Jeesuksen 12 apostolista, joka saatuaan Pyhän Hengen helluntaina otti tehtäväkseen levittää evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta koko maailmaan.
Perinteen mukaan Pyhä Tuomas saapui meriteitse ja rantautui Kodungallooriin (Cranganore), silloisen Cera-valtakunnan pääkaupunkiin, vuonna 52 jKr. Hän kastoi perheitä Kodungalloorissa ja Palayurissa (Trichur). Pyhä Tuomas julisti evankeliumia kaikkialla, minne hän meni, ja perusti kirkkoja.
Malabarin perinteen mukaan pyhimys perusti seitsemän kirkkoa, jotka sijaitsevat Cranganoressa, Quilonissa, Chayalissa, Kokkamangalamissa, Niranamissa, Paravurissa ja Palayurissa. Sieltä hän meni Coromandeliin ja kärsi marttyyrikuoleman Tamil Nadussa. Hänen ruumiinsa tuotiin Mylaporen kaupunkiin ja haudattiin pyhään pyhäkköön.
Rambanin laulujen mukaan Pyhä Tuomas käännytti 17 550 ihmistä; hän vihki pappeja ja vihki piispoja. Hän myös antoi seuraajilleen heidän ilmastoonsa, kulttuuriinsa ja tapoihinsa sopivan liturgian muodon. Neljänneltä vuosisadalta lähtien Intian kirkko alkoi olla yhteydessä itäsyyrialaiseen kirkkoon, ja pian se alkoi ottaa käyttöön liturgisia kirjoja ja jakaa riittejä. Näin Intian kirkosta tuli Babylonian (tunnetaan myös nimillä Assyrian ja Syro-Chaldean) patriarkaatin jäsen käytännön, ei opillisista syistä.
Paavi Paavali VI perusti Irinjalakudan seurakunnan. Paavin bulla Trichuriensis Eparchiae julkaistiin 22. kesäkuuta 1978. Ensimmäiseksi piispaksi nimitettiin piispa James Pazhayattil, ja nykyinen piispa on piispa Pauly Kannookadan. Eparkhiassa on tällä hetkellä 56 958 perhettä eli 269 867 kastettua 1 326 000 asukkaasta.
Kotiseurakuntani on Pyhän Tuomaan Anathadamin kirkko. Perheessä ja uskontoperinteessä, joka on niin elävä ja historiallinen, ja hengittäen samaa ilmaa kuin Pyhä Tuomas, tunsin voimakkaasti Herran kutsun olla yksi hänen palvelijoistaan pappeudessa.
Kymmenen vuoden pappiskoulutuksen jälkeen minut vihittiin 29. joulukuuta 2014 Irinjalakudan seurakunnan katoliseksi papiksi. Vihkimykseni jälkeen palvelin vuoden ajan Mapranamin Pyhän ristin pyhäkön apulaispappina. Pauly Kannookadan, Irinjalakudan nykyinen piispa. Sen jälkeen minut nimitettiin Irinjalakudan Pyhän Paavalin pienen seminaarin prefektiksi ja Christu Darsan -viestintäkeskuksen varajohtajaksi.
Vuoden kuluttua piispa antoi luvan opiskella viestintää paavillisessa Santa Crocen yliopistossa. Pidin sitä loistavana tilaisuutena saada hyvä koulutus Italiassa ja palata sitten kotimaahani Pyhän Tuomaksen jalanjäljissä.
Olen siis varma, että tiedotusvälineet ovat tärkeä kanava Jumalan hyvän uutisen, eli evankeliumin, levittämisessä maailmalle. Ne ovat välttämättömiä katolisen opetuksen levittämisessä maailmassa. Olen myös varma, että opintojeni onnistumisesta on hyötyä hiippakuntani journalistiikan ja viestinnän osastolle sekä koko Syro Malabarin kirkolle.
Rakastan katolisen papin työtä: se on yksi parhaista tavoista seurata Jeesusta Kristusta. Se on elämä, joka on täysin keskittynyt palvelemiseen, uhrautumiseen ja Jumalan tahtoon. Se on elämäntapa, jolla ilmaistaan Jumalan rakkautta koko maailmassa. Tiedän, että minulla on monia vammoja, mutta Jumala sanoo: Minun armoni riittää sinulle.
Lisäksi yksi pappeuden ihanimmista asioista on sakramenttien, erityisesti eukaristian ja rippikoulun, viettäminen.
Pappiselämäni kautta koen todellista veljeyttä muiden pappien kanssa. Papille jokainen päivä on uusi päivä erilaisine tapahtumineen. Pappeus merkitsee kaiken jättämistä ja Jeesuksen seuraamista, kuten kallisarvoinen helmi. Uskollisuus omalle kutsumukselle on olennainen osa pyhyyttä.
Haluan kiittää rakkaita hyväntekijöitäni ja pyytää heitä rukoilemaan puolestani, että minusta tulisi Kristukselle uskollinen pyhä pappi ja että siemenet ja hedelmät, joita Pyhä Tuomas alkoi kylvää maassani, lisääntyisivät.co
