LAHJOITA NYT

CARF-säätiö

22 toukokuu, 22

Johannes Paavali II ja hänen perheensä

Pyhän Johannes Paavali II:n kerrotaan viettäneen suuren osan elämästään vanhempiensa muotokuvan seurassa ja pitäneen tätä muotokuvaa lähellään kuolinpäivänään 2. huhtikuuta 2005. Tosin tällainen omistautuminen ei ole yleistä, sillä tällainen valokuva saisi jotkut ihmiset nostalgisiksi ja surullisiksi. KarolWojtila sen sijaan piti vanhempansa läsnä, kunnes hän lähti taivaaseen 2. huhtikuuta 2005.

Siksi se yksityiskohta, joka julkaistiin paavin ensimmäisellä vierailulla Saragossassa, ei yllätä minua. Hän vietti 6.-7. marraskuuta 1982 yön arkkipiispan palatsissa, ja jotkut olivat niin ystävällisiä, että asettivat hänen vanhempiensa muotokuvan hänen yöpöydälleen. Kuka ikinä se olikin, uskon, että Herra maksaa sen hänelle takaisin runsain mitoin. Se muistuttaa minua Jeesuksen sanonnasta, jonka mukaan se, joka antaa lapselle lasillisen vettä, ei jää palkitsematta. Se oli yksityiskohta hellyyden ja ennen kaikkea hienon hyväntekeväisyyteen, joka haastaa minua edelleen.

Paavin äiti

Se llamaba Emilia Kaczorowska. Su imagen presenta cierto parecido con su hijo, con un rostro cuadrado y macizo, ojos grandes y nariz sobresaliente. Hija de unos pobres artesanos, su vida ha sido dolorosa, pues pronto quedó huérfana de madre. Era una mujer de fe robusta y piedad ardiente, con una especial inclinación a las devociones marianas. Nunca gozó de buena salud, pero el nacimiento de su hijo Carol le infundió la fuerza y la alegría de ver crecer a un niño sano y robusto, en contraste con una hija que seis años antes había fallecido al nacer. Emilia había encontrado en un joven militar llamado Karol, que llegaría a capitán, el compañero ideal. Le atrajeron no solo su buena educación y cortesía sino también su profunda sääli. Wadowicen pikkukaupungin varuskuntaan sijoitettuna kapteeni Wojtyla sai vaatimattoman palkan ja eli jokseenkin tylsää elämää. Hän vietti monia tunteja poissa kotoa, vaikka hän saapui kotiin ajoissa jakamaan rauhallista kristillistä perhe-elämää, jossa Rukous ja mietiskelyä, mutta myös lukemista Puolan historiasta ja kirjallisuudesta, vuonna 1918 itsenäisyytensä palauttaneen kotimaansa Puolan historiasta ja kirjallisuudesta. Kuten eräs paavin elämäkerran kirjoittaja sanoi, tuo koti oli kuin pieni Nasaret.

paavi johan paavali ii perhe 1

Paavi Johannes Paavali II vanhempiensa kanssa.

Heidän menetyksensä lapsuudessa

A los nueve años el joven Karol, al que familiarmente llaman Lolek, asistirá a la muerte de su madre. Tiene cuarenta y cinco años, y ha sido víctima de una nefritis. El padre que en aquel 1929 ha cumplido los cincuenta, se ve obligado a retirarse del ejército para cuidar de su hijo pequeño. Hay también un hijo mayor de veintitrés años, Edmund, que un tiempo atrás había marchado a la cercana Cracovia para estudiar medicina. Este hijo, destinado en diversos hospitales, hará frecuentes visitas al hogar familiar para encontrar a su padre y a su hermano. Sin embargo, en 1932, con tan solo veintiséis años, Edmund muere de escarlatina. Se ha contagiado de una enferma a la que se había empeñado en parannuskeino.

Tällainen oli hänen antelias ja tarmokas luonteensa, joka oli intohimoisesti omistautunut lääkärin kutsumukselleen.

Matkalla kutsumukseen

Los dos Karol, padre e hijo, permanecen en el hogar de Wadowice. El padre prepara la comida se hace cargo de la limpieza y supervisa las tareas escolares del niño. Además, en aquella casa se rezan muchos rosarios, un modo de acercarse a la Madre celestial en ausencia de la madre terrena. El hijo asiste primero a una escuela municipal, y luego al liceo de la ciudad. Es un estudiante destacado en muchas materias, especialmente en religión, y también será un esforzado portero de fútbol, que se gana la simpatía de sus compañeros, entre los que hay muchos judíos. Antes de la Segunda Guerra Mundial, aproximadamente un tercio de la población de la ciudad era judía. Al joven Karol le impresionará el sumo cuidado que los judíos ponen en sus ritos religiosos, lo que a veces contrasta con unas iglesias cristianas vacías y con una piedad rutinaria. Muchos años después, al visitar la sinagoga de Roma, siendo ya papa, afirmará que “los judíos son nuestros hermanos mayores en la fe”.

Antonio R. Rubio Plo
Historian ja oikeustieteen kandidaatti. Kirjailija ja kansainvälinen analyytikko.
@blogculturayfe / @arubioplo. Posted in "Kirkko ja uusi evankeliointi",

VOCATION 
JOKA JÄTTÄÄ JÄLKENSÄ

Auta kylvämään
pappien maailma
LAHJOITA NYT