Cleyver Josué Gómez Jiménez on seminaarilainen Punto Fijon hiippakunnasta Venezuelasta ja opiskelee kolmatta vuotta teologian kandidaatin tutkintoa Navarran yliopistossa.
"15-vuotiaana aloin käydä kirkossa seurakuntani nunnien (Missionaries of Parish Action) kutsusta.
Vähitellen Jumala antoi minulle pieniä "tehtäviä" matkan varrella.
Toimin seurakunnan nuorisoryhmän koordinaattorina, Jovenmisión-lähetyspalvelun toistajana, nuorisopastoraalin hiippakunnallisena koordinaattorina ja valmistuin tuolloin sosiaaliseksi viestijäksi, ja työskentelin useita vuosia radio- ja televisiomedioissa, joissa esitettiin uskonnollisia ohjelmia.
Sydämessäni tunsin yhä levottomuutta, ymmärsin, että Jumala pyysi minulta enemmän.
Harkintaprosessin jälkeen, 13. toukokuuta 2014, Fatiman neitsyt Marian juhlapäivänä, Neitsyt Marian äidillisessä suojeluksessa, päätin hyväksyä tämän seikkailun, johon Jumala kutsui minua, tien pappeuteen!
Astuin San Ignacio de Antioquian seminaariin Coron arkkihiippakunnassa aloittaakseni matkani kohti pappisvirkaa. Kun olin saanut filosofian opintoni päätökseen, Jumala yllätti minut jälleen piispani kautta, joka ilmoitti minulle, että hän halusi lähettää minut opiskelemaan Espanjaan, Bidasoan kansainväliseen seminaariin.
Tuona hetkenä minussa oli monenlaisia tunteita, mutta epäilemättä se, mikä täytti minut eniten, oli ilo siitä, että ymmärsin Jumalan johtavan minua edelleen tällä palvelemisen ja omistautumisen tiellä.
Tunnustan, etten ole koskaan, en edes villeimmissä unelmissani, ajatellut, että voisin koskaan lähteä maastani, saati sitten nousta lentokoneeseen, koska perheelläni ei ole suuria taloudellisia resursseja ja tilanne kotimaassani ei ole paras mahdollinen.
Kaikesta huolimatta Jumala alkoi avata tietä tämän piispan toiveen täyttymiselle, josta oli tullut myös minun toiveeni.
Olin hyvin innoissani nähdessäni internetissä videoita Bidasoasta ja saadessani tietää, millainen tämä siunattu paikka olisi, jossa Jumala kutsui minua jatkamaan muovaamistani kuin savenvalaja.
Saavuin 8. syyskuuta 2019 Bidasoaan, hieman surullisena perheeni jättämisestä, mutta Jumala, joka ei anna anteliaisuudessa itsensä päihittää, on antanut minulle toisen hyvin suuren ja monipuolisen seminaarilaisten ja kouluttajien perheen. Olen vahvistanut vastaustani tähän kutsumukseen, jonka Herra on antanut minulle, kiitos kaiken sen, mitä olen saanut kokea koulutuksessa Bidasoassa.
Sallin itseni kertoa teille anekdootin eräästä henkilöstä, jota rakastan hyvin paljon ja joka on epäilemättä ollut tämän prosessin päähenkilö, pienestä taivaallisesta äidistäni, Neitsyt Mariasta. Vuonna 2012, kaksi vuotta ennen kuin tulin pappisseminaariin, törmäsin sanomalehdessä artikkeliin, jossa puhuttiin minulle tuolloin tuntemattomasta Marian hartaudesta, Pilarin Neitsyt Mariasta.
Luin sen suurella innolla, ja siitä päivästä lähtien törmäsin kirjoihin, arvosteluihin, kuviin, maalauksiin... useaan otteeseen. Muistan, että minulla oli tapana toistaa ystävilleni vitsinä, että Pilarin Neitsyt jahtasi minua, koska hän ilmestyi minulle kaikkialla.
Eräänä päivänä eräs nainen tuli työpaikalleni ja antoi minulle Pilarin Neitsyt Pilarin nuppineulan, jonka hän oli ostanut Marian pyhäköstä Espanjassa, kiitin häntä ja muistan sanoneeni hänelle, että tämä nuppineula oli lähimpänä sitä siunattua paikkaa, ja hän vastasi, että jos Neitsyt seuraa minua, hän antaisi minulle armon käydä jonain päivänä siinä paikassa, jossa hän ilmestyi apostoli Jaakobille.
Seitsemän vuotta myöhemmin tämä kauan kaivattu kohtaaminen Jumalanäidin kanssa tapahtui hänen pyhäkössään Bidasoan seminaarin retken ansiosta. Siellä ymmärsin, että täällä oleminen on armo, jonka Jumala on asettanut polulleni, olen yhä varmempi kutsumuksestani, ja ilmaistakseni sen käytän mielelläni pyhän Therese Lisieux'n sanontaa: "Kutsumukseni on rakkaus".
Kiitos, että olet osa tarinaani.
