Ennen kuin hän tapasi Herran ja löysi pappiskutsumuksensa, hän ajatteli, että onnellisuus tulee siitä, että hänellä on pallo jalkojensa juuressa, kuten niin monilla nuorilla miehillä hänen kotimaassaan. Hänen isänsä Vincent ei ollut kovin uskonnollinen. Hänen äitinsä oli sitäkin enemmän, ja hän opetti hänelle uskon perusasiat jo varhain, vaikka kirkko ei vetänyt häntä puoleensa lainkaan. Mutta tuo messu muutti kaiken. Hän kuuli Jumalan puhuvan hänelle.
Sitten hän alkoi ottaa kristillisen elämän vakavasti. Hän alkoi käydä messussa useammin. Hän osallistui kaste-kurssille, sai konfirmaation sakramentin ja alkoi auttaa seurakunnassa katekistina ja rukousryhmän saarnaajana.
Vähitellen hän huomasi, että Jeesus Kristus oli se, joka antoi täyteyden hänen elämäänsä ja teki hänet todella onnelliseksi. Siihen asti hän ei ollut koskaan harkinnut pappiskutsumustaan, mutta pastoraalityö seurakunnassa sai hänet ymmärtämään, että ihmiset tarvitsivat paimenia.
"Kävin syvällisen keskustelun seurakuntani papin kanssa ja aloitin ammatillisen matkani. Kun olin kaksi vuotta osallistunut ammatillisiin tapaamisiin, harkitsin pappiskutsumustani ja polkuani onneen. Jeesuksen Kristuksen tunnetuksi tekeminen ja ihmisten tekeminen Jumalan ystäviksi on tehtävä, jota toivon voivani toteuttaa koko elämäni ajan.
Opiskeltuaan filosofiaa Rio de Janeiron paavillisessa yliopistossa hänen piispansa lähetti hänet viimeistelemään opintojaan Bidasoan kansainväliseen seminaariin ja Bidasoan yliopistoon. Navarran yliopiston kirkollisten opintojen tiedekunnat. Siellä hän sai tilaisuuden kokea maailmankirkon rikkauden ja asua eri maista tulevien seminaarilaisten kanssa. "Se on kuin eläisi uutta helluntaita.
Franklynille Bidasoa on siunaus, sillä hän on - pappiskoulutus. Hän sai erittäin hyvän koulutuksen, jonka ansiosta hän pystyi kasvamaan ystävyydessä Kristuksen kanssa ja kypsymään pappiskutsumukseensa.
Kuten paavi Franciscus sanoo, elämme "aikakausien muutosta". Monet nuoret ovat etääntyneet Jumalasta ja kirkosta. "Jos haluamme rohkaista pappiskutsumuksia", Franklyn sanoo, "on välttämätöntä, että ihmiset rukoilevat, että sadonkorjuun Herra lähettäisi työntekijöitä. Pappien on todistettava papin kutsumuksen kauneudesta. 2000-luvun papin on oltava ennen kaikkea Kristuksen ystävä, joka todistaa elämällään rakkaudesta kirkkoa ja sieluja kohtaan".
Brasiliassa maallistuminen ja protestantismin leviäminen uhkaavat katolisen kirkon elämää. "Tänään kirkolla on enemmän kuin koskaan velvollisuus julistaa Jeesuksen Kristuksen ilosanomaa ja edistää nuorten kohtaamista Jeesuksen persoonan kanssa, jotta he löytäisivät hänestä varman tien onneen". Maallistumisen edessä Franklyn ehdottaa, että uskoa eletään ylösnousseen todistajina ja että protestantismin edessä esitetään uskon totuus.
"Rio de Janeiron tärkeimmät apostoliset tarpeet ovat: jokaisen kristityn henkilökohtainen kääntymys ja siitä eteenpäin sellaisen evankelioimisen edistäminen, jossa esitellään kaikki se rikkaus ja totuus, jonka Jeesus Kristus on antanut katolisen kirkon tehtäväksi".
