"Olen isä Cezar Luis Morbach, Novo Hamburgon hiippakunnan pappi, Rio Grande do Sul/Brasilia. Olen syntynyt 4. syyskuuta 1984 Campina das Missõesin kaupungissa maanviljelijöiden Amatino Morbachin ja Petronilla Schutz Morbachin poikana. Minulla on yksi sisko ja kaksi veljeä. Synnyin ja vartuin yksinkertaisessa maalaiselämässä auttaen vanhempiani kotitöissä ja maanviljelyssä. Sain heiltä lapsesta asti esimerkin rehellisyydestä, yksinkertaisuudesta, mutta ennen kaikkea uskosta ja rakkaudesta Jumalaan. Uskonnollisena perheenä meillä on ja on edelleen tapana rukoilla pöydän ääressä ennen aterioita, rukousnauhan rukoileminen, osallistuminen sunnuntain messuun (tai sanajuhlaan, sillä koska kyseessä on sisäinen yhteisö, messua ei ole mahdollista viettää joka sunnuntai) sekä yhteisön palveleminen auttamalla sen tarpeissa sekä ohjaajan roolissa että siivoamalla ja ylläpitämällä juhlatiloja.
Vanhempieni esimerkki, rakkaus, jolla he omistautuivat kirkkoyhteisölle, heidän eletty uskonsa sekä Santo Angelon hiippakunnan (johon vanhempani alueellisesti kuuluvat) pienempään seminaariin päässeiden ystävien todistukset herättivät minussa halun päästä seminaarikokemukseen. Vuonna 1998 seminaarissa pidetyn kutsumusviikonlopun jälkeen päätin astua pappisseminaariin seuraavana vuonna.
Tietyt olosuhteet saivat minut kuitenkin lykkäämään tätä päätöstä. Niinpä vuonna 1999, 14-vuotiaana, lähdin vanhempieni talosta, en enää päästäkseni seminaariin vaan asuakseni sisareni ja hänen perheensä luona Dois Irmãosin kaupungissa paremman elämän toivossa. Elokuussa 1999, ollessani edelleen 14-vuotias, aloin työskennellä kenkiä valmistavassa yrityksessä. Päivisin, kello 7.00-17.30, tein töitä ja iltaisin opiskelin. 8 vuoden työskentelyn jälkeen (4 vuotta kenkäalalla ja loput 4 huonekalualalla), vuonna 2006, kun olin "juossut karkuun" Jumalasta, valmistuttuani lukiosta ja aloitettuani matematiikan kurssin Vale dos Sinosin yliopistossa (unisinos), Jumala tapasi minut uudelleen lapsuudenystäväni välityksellä, hänen papiksi vihkimisensä kynnyksellä.
Sitten, 26. elokuuta 2006, 21-vuotiaana, jätin työni, yliopistoni, perheeni, tyttöystäväni, ystäväni.... ja perheeni. Jätin kaiken päästäkseni valmistavaan pappisseminaariin Novo Hamburgon hiippakunnassa. Vuosina 2007 ja 2008 opiskelin filosofiaa Maria Mater Ecclesiae -seminaarissa (jota Kristuksen legioonalaiset johtavat) Itapecerica da Serran kaupungissa. Vuonna 2009 palasin hiippakuntaan asumaan Viamãon kaupungissa sijaitsevaan suureen pappisseminaariin San Luigi Gonzagaan jatkaakseni teologian opintoja Rio Grande do Sulin paavillisessa katolisessa yliopistossa.
Vuonna 2012 minua pyydettiin hiippakunnan piispan pyynnöstä - ja kuten hiippakunnassa oli tapana - keskeyttämään opintoni ja omistautumaan niin sanotulle pastoraalivuodelle Porto Velhon arkkihiippakunnan sisarkirkossa, tarkemmin sanottuna Monte Negron kaupungissa sijaitsevassa San Giuseppen seurakunnassa, jossa tein pastoraalista työtä koko vuoden ajan. Vuoden 2013 alussa palasin Rio Grande do Suliin jatkaakseni teologian opintojani ja valmistautuakseni pappisvihkimyksiin: diakoniksi vihkiminen tapahtui 4. elokuuta 2013 San Luigi Gonzagan katedraalibasilikassa Novo Hamburgon kaupungissa; pappisvihkimys 20. joulukuuta 2013 San Michelen seurakunnassa Dois Irmãosin kaupungissa. Luotan jälleen kerran jumalalliseen kaitselmukseen ja olen kiitollinen hyväntekijöideni minulle antamasta avusta. Kiitos paljon.
Synnyin ja vartuin yksinkertaisessa maalaiselämässä auttaen vanhempiani kotitöissä ja maanviljelyssä. Sain heiltä alusta alkaen esimerkin rehellisyydestä, yksinkertaisuudesta, mutta ennen kaikkea uskosta ja rakkaudesta Jumalaan. Perheemme on hyvin uskonnollinen, ja rukous pöydän ääressä ennen aterioita on ja pysyy tapana talossamme, samoin kuin ruusukkorukouksen rukoileminen ja osallistuminen sunnuntain messuun (tai Sanan juhlaan, koska kyseessä on sisämaayhteisö, eikä messuun ole useinkaan mahdollisuutta päästä joka sunnuntai). Olemme myös aina mukana yhteisön palveluksessa, autamme apua tarvitsevia ihmisiä, toimimme jossakin johtotehtävässä, teemme ruumiillista työtä siivouksessa ja valmistaudumme liturgisiin juhliin tai yhteisön rukoukseen.
Vanhempieni esimerkki, rakkaus, jolla he omistautuivat kirkolliselle yhteisölle, heidän eletty uskonsa sekä Santo Angelon hiippakunnan (hiippakunta, johon vanhempani alueellisesti kuuluvat) pieneen seminaariin päässeiden ystävien todistukset herättivät minussa halun saada kokemusta seminaarista. Niinpä vuonna 1998, seminaarissa vietetyn kutsuviikonlopun jälkeen, päätin itse astua seminaariin seuraavana vuonna.".
