Aunque los seres humanos vivimos el sentimiento de dolor como una de las experiencias más comunes de la vida, siempre estamos desprevenidos ante él y continuamente nos exige aprender y adaptarnos a nuevas circunstancias. El duelo no se refiere solamente a la muerte. Es duelo es una emoción o varias emociones que experimenta el ser humano cuando vive una pérdida de cualquier tipo.
No hay “expertos” en el dolor de una pérdida; siempre tiene una dimensión de originalidad: en la forma cómo se manifiesta, en sus causas, y en las diversas reacciones que desencadena. Son muchas las veces que nos encontramos sufriendo profundamente por motivos y razones que nunca esperamos.
Pyhä Isä Johannes Paavali IIInhimillinen kärsimys herättää myötätuntoa, se herättää myös kunnioitusta, ja omalla tavallaan se pelottaa. Siihen sisältyy todellakin erityisen mysteerin suuruus [...] ihminen on kärsimyksessään aineeton mysteeri".
Tämä inhimillinen kokemus saa meidät etsimään apua toisilta ja tarjoamaan vastavuoroisesti tukeamme. Kokemus surun voittaminenopettaa meitä kiinnittämään enemmän huomiota muihin kärsiviin. Kipukokemus tekee eron kypsän ihmisen, joka pystyy selviytymään esteistä ja vaikeista tilanteista, ja henkilön välillä, joka on innostunut ja imeytynyt omaan itseensä.
La Fe es el mejor refugio para quienes tienen que pasar por el proceso de superar el duelo de una pérdida de cualquier tipo y particularidad. La Fe nos da la fortaleza, sosiego y la serenidad necesaria para aligerar el dolor del duelo.
"La resurrección de Jesús no da sólo la certeza de la vida más allá de la muerte, sino que ilumina también el misterio mismo de la muerte de cada uno de nosotros. Si vivimos unidos a Jesús, fieles a Él, seremos capaces de afrontar con esperanza y serenidad incluso el paso de la muerte." (Paavi Franciscus, yleisaudienssi 27. marraskuuta 2013).
tulee vääjäämättä. Siksi on onttoa turhamaisuutta keskittyä tähän elämään! Katsokaa, kuinka monet kärsivät. Jotkut kokevat tuskallisena jättää sen, koska se loppuu; toiset taas kokevat sen tylsäksi, koska se kestää... Joka tapauksessa ei ole sijaa sille virheelliselle ajatukselle, jonka mukaan maanpäällinen elämämme olisi loppu.
Meidän on jätettävä tämä logiikka taaksemme ja ankkuroitava itsemme toiseen logiikkaan: ikuiseen logiikkaan. Tarvitaan täydellistä muutosta: itsensä tyhjentämistä, itsekeskeisiä motiiveja, jotka ovat vanhentuneita, jotta voidaan syntyä uudelleen Kristuksessa, joka on ikuinen. ( (Surco, 879)
No tengas miedo a la muerte. —Acéptala, desde ahora, generosamente..., cuando Dios quiera..., como Dios quiera..., donde Dios quiera. —No lo dudes: vendrá en el tiempo, en el lugar y del modo que más convenga..., enviada por tu Padre-Dios. —¡Bienvenida sea nuestra hermana la muerte! (Camino, 739).
Yliluonnollinen näky! Rauhaa! Rauhaa! Katso asioita, ihmisiä ja tapahtumia... ikuisuuden silmin!
Niinpä mikä tahansa muuri, joka sulkee tienne - vaikka se olisi inhimillisesti katsottuna mahtava - heti kun todella nostatte katseenne Taivaaseen, kuinka pieni asia se onkin!Forge, 996).
Valitsemalla inkarnaation, Jeesus Kristus quiso experimentar todo el sufrimiento humanamente posible para enseñarnos que el amor puede superar cualquier clase de dolor. Se puede superar el duelo mirando la vida de Jesús y siguiendo su huella.
Kipu on kohtaamispaikka toivon ilon ja rukouksen tarpeen välillä. Kristityt hyväksyvät kivun tulevan ilon toivossa. He ovat täysin tietoisia rajoistaan ja luottavat Jumalalta rukouksessa pyydettyyn apuun.
Kärsimys on vain osa matkaa, ohimenevä paikka; se ei ole koskaan päätepysäkki. Näin rukouksesta tulee tärkeä hetki, jolloin kärsimys löytää merkityksensä ja muuttuu Jumalan armosta iloksi.
Rukous on perustavanlaatuinen tuki menetyksen käsittelyssä ja siitä selviytymisessä. Rukouksen puhdistava vaikutus toteutuu, koska joka kerta, kun ihminen rukoilee, hän kokee Jumalan armo ja jakaa huolensa ja ongelmansa.
Tällä matkalla on kuitenkin hetkiä, jolloin kivun kokeminen muokkaa ihmisen elämää. Enää ei ole kyse kivun hyväksymisestä tai hylkäämisestä, vaan siitä, että oppii näkemään kärsimyksen osana omaa olemassaoloaan ja osana Jumalan suunnitelmaa jokaista meistä varten.
Läheisen menettämisen sureminen on luonnollista ja väistämätöntä. Sen voittaminen ei kuitenkaan ole helppoa, ja joskus jotkut jäävät eri syistä jumiin tähän suruun. Tästä syystä monet katoliset säätiöt tarjoavat tukea ja järjestävät ryhmiä, joiden tarkoituksena on auttaa ihmisiä palaamaan elämään läheisen kuoleman jälkeen ja selviytymään menetyksestä.
Surun tuskasta selviytymiseksi on tarpeen tiedostaa, että on tärkeää hengellinen säestys noina vaikeina hetkinä. Ei ole olemassa yhtä ainoaa reseptiä, vaan kunkin tapauksen erityispiirteet tekevät jokaisesta tapauksesta ainutlaatuisen ja erityisen.
He sanovat, että "kipu tulee ruumiista ja kärsimys sielusta", mutta on välttämätöntä auttaa mukana olevia olemaan tyyni ja "rauhassa Jumalan kanssa", sillä näin "tämä tyyneys välittyy". Jotain, joka myöhemmin helpottaa surua jollakin tavalla.
Puhuessaan ihmisistä, jotka ovat pääsemässä surusta yli, papit korostavat yhtä sanaa: toivo. Toivo auttaa heitä asettumaan uudelleen henkisesti, löytämään uudelleen paikkansa, myös uskonnonharjoituksessa, jonka he ovat saattaneet hylätä. Heidät on saatava näkemään, että Jumala ei ole lähettänyt heille heidän kokemaansa tuskaa, vaan että hän rakastaa heitä.
Siksi paavi Franciscus rohkaisee: "Älkää lakatko puhumasta Herrallemme ja hänen äidilleen, autuaalle Neitsyelle". Hän auttaa meitä aina".
Bibliografia:
Katolisen kirkon katekismus.
OpusDei.org
