"Ja hän nousi vuorelle ja kutsui luokseen ne, jotka hän halusi, ja he tulivat hänen luokseen. Ja hän asetti kaksitoista, että he olisivat hänen kanssaan ja että hän lähettäisi heidät saarnaamaan" (Mark. 3,13-14).
Näihin evankeliumin sanoihin voin tiivistää sen, mikä on ollut kokemukseni monien vuosien ajan. Kasvoin kristillisten arvojen perheessä ja siten ympäristössä, joka suosi sellaisen kutsumuksen vaalimista, jollaisen Herra on minulle antanut.
Vuonna 2007, kun mietin tulevaisuuttani ja sitä, millaisen uran valitsisin yliopistossa, minulle tuli huoli, jota oli mahdotonta välttää. Eräiden tuntemieni pappien esimerkki ja se, että olin aktiivisesti mukana seurakuntaelämässä, olivat keinoja, joiden avulla Jumala kutsui minut.
Niinpä tulin vuonna 2008 hiippakuntani pappisseminaariin harkitsematta asiaa sen enempää.
Siitä alkoi suuri seikkailu.
Kun harjoitteluvuodet kuluivat, rakastuin yhä enemmän ja enemmän kutsumukseeni.
Kun rehtorini tammikuussa 2010 ehdotti minulle, että jatkaisin kouluttautumistani Bidasoan kansainvälisessä seminaarissa, se oli minulle selvä merkki Jumalalta siitä, että hän kutsui minua. Syyskuusta 2010 kesäkuuhun 2015 olivat todella ihania vuosia. Bidasoa-kokemuksella ja akateemisella koulutuksella Navarran yliopistossa oli syvä vaikutus elämääni.
Minut vihittiin diakoniksi 18. huhtikuuta 2015 Pamplonassa.
Kurssin päätyttyä palasin tyytyväisenä hiippakuntaani.
Saman vuoden joulukuun 19. päivänä minut vihittiin papiksi. Siitä on lähes viisi vuotta".
"Ainoa sana, joka tulee sydämestäni, on kiitos"!
Kiitos, Herra, että kutsuit minut. Ja kiitos! niille, jotka ponnisteluillaan ja luopumisillaan mahdollistavat monien pappien kouluttautumisen".
