Joseph Jayamanna Mohottige Don on seminaarilainen Colombosta, Sri Lankasta.
"Hiippakunnassamme on yli viisisataa pappia, joten joskus meidät lähetetään muihin seurakuntiin, kyliin, joissa ei ole pappeja, koska arkkihiippakunnalla on suurin vastuu Jumalan kansan vaalimisesta ja ravitsemisesta uskossa. Hiippakuntamme vastaa myös suurimmasta osasta maan seminaarikoulutusta, sillä monet hiippakuntamme papit palvelevat seminaareissa.
Minulla on onni kuulua seurakuntaan, jossa katolinen usko on hyvin vahva, ja siksi meillä on nyt 35 pappia, jotka ovat omasta seurakunnastani. Seurakuntayhteisöni, kirkon ja erityisesti Pyhän Joosefin, joka on seurakunnan suojeluspyhimys, luoma perusta on ollut kulmakivenä tässä elämässä.
Kutsumukseni syntyi kun palvelin alttaripoikana seurakunnassani Pamunugamassa. Minulla oli tapana käydä messussa joka päivä ensimmäisen ehtoolliseni jälkeen. En tiedä, miten selittää sitä, mutta halu tulla papiksi alkoi kasvaa.
Seurakuntapapin rooli vetosi minuun, ja halusin tulla sellaiseksi kuin seurakuntapappini, joten tätä ajatellen liityin Colombossa sijaitsevaan Pyhän Aloysiuksen pappisseminaariin tammikuussa 2009, kun olin vasta 14-vuotias. Tuosta siunatusta päivästä lähtien Jumala on johdattanut minua niin pitkälle elämänmatkallaan kohti pappeutta."
"EOn suuri etuoikeus saada koulutus Roomassa ja palata sitten kotimaahani palvelemaan pappina. Köyhällä maallamme on vähemmän varaa Roomassa opiskeluun, joten apunne on varmasti siunaus.
Yksi tärkeimmistä tarkoituksista lähettää pappisseminaarilaisia Roomaan on, että voimme palata ja opettaa seminaareissa tulevien pappien kouluttamisessa, jotta kutsumus, jota vaalitaan täällä Roomassa kaikilta osin, olisi jonain päivänä suuri apu tuhansille nuorille miehille, jotka opiskelevat papiksi."
