César David Villalobos on seminaarilainen Cabimasin hiippakunnassa Venezuelassa.
"Koska minulla oli jo valmiiksi elämänprojekti, jonka jokainen nuori aikuinen, joka etsi vapautta ja uusia haasteita, päätti, että elämäni suuntautuisi ammatilliselle alalle.
Opiskelin tekniikkaa yliopistossa, olin innostunut tekniikasta ja erään sukulaisen vaikutuksesta löysin kutsumukseni kaapeleiden, binäärikoodien, tietokoneiden, monien tuntien opiskelun ja työn keskeltä, jonka uskoin olevan onneni.
Olematta liian lähellä kirkkoa elämäni jatkui entisellään, opiskelin, tein töitä ja autoin perhettäni. Mikään ei estäisi minua saavuttamasta unelmieni tavoitteita.
Hetkestä toiseen asiat eivät menneet suunnitelmien mukaan, ja melkein pohjalla ollessani päätin mennä kirkkoon saadakseni hieman lisää tietoa ja löytääkseni rauhan, josta niin monet ihmiset puhuvat ja jota minä halusin.
Tarinani alkaa tuosta ensimmäisestä kosketuksesta, hengellisestä retriitistä, joka ei ainoastaan merkinnyt kurssia. Ennen ja jälkeen tapaaminen rakkauden rakkauden, Jeesus elää minussa, mutta se olisi ratkaiseva tietämättäni, sillä elämäni ja perheeni kohtalo Herran käsissä.
Integroitumiseni seurakunnan palvelukseen karismaattisessa apostolaatissa, rukouksen ja Pyhien Kirjoitusten opiskelun myötä ymmärsin elämän todellisen merkityksen, miksi Jumala on isämme ja kuinka paljon hän rakastaa meitä. Eukaristinen palvominen, suuri rukoukseni, oli se jalka, joka myöhemmin antoi minulle voimaa jättää kaikki ja seurata häntä entistä tiiviimmin.
Eräänä päivänä kysyin itseltäni, miltä tuntuisi olla alttarin toisella puolella, olin niin utelias, että kysyin seurakuntapapiltani, ja hän sanoi minulle: "Odotin tätä kysymystä", hän antaisi minulle joitakin vihjeitä, ja rukoilisin pitkään, ja tietämättäni olin askeleen lähempänä seminaariin pääsyä.
Muutamaa viikkoa myöhemmin kutsunnoista vastaava henkilö soitti minulle seminaarista ja kutsui minut kokouksiin. Olin hyvin huolissani ja lähdin paikalle tietämättä, mitä tuleman piti. Suurten uskonveljien avulla päätin lähteä kokemukseen Cabimasin propeuteettisessa seminaarissa.
Aluksi perheeni suhtautui siihen surullisesti, he kaikki luulivat, että elämäni oli jo järjestetty, mutta he eivät osanneet kuvitella, että Jumala muuttaisi yksinkertaisille paperilapuille kirjoitettuja suunnitelmiani.
Tästä alkoi seikkailuni pappisvirkaan, ja minulla oli paljon omistautumista ja halua mennä eteenpäin, hylätä elämäntapa ja ryhtyä palvelemaan Herraa.
Johdantovuoden jälkeen minut ylennettiin Pyhän Tuomas Akvinolaisen arkkihiippakunnan suureen seminaariin Maracaibossa, Venezuelassa, jossa aloitin opetuslapseuteni filosofian opinnoilla.
Monia kokemuksia, monia uskonveljiä ja -sisaria, jotka auttavat sinua matkan varrella, poikkeuksellisia ihmisiä, jotka viitoittavat tietä, jota seurata.
Sillä välin perheeni oli muuttanut mielensä, ja nyt he näkivät minut tulevana pappina, jolla oli ilo ja onni Herrassa; Jumala on se, joka pystyy tekemään tämän, muuttamaan sydämet, suunnitelmat ja ajatukset. Opetusvaiheen lopussa piispani kertoi minulle, että hän oli päättänyt, että jatkaisin teologisia opintojani Navarran yliopistossa ja asuisin Espanjassa ollessani Bidasoan kansainvälisessä kirkollisessa opistossa.
Hämmästykseni oli niin suuri, etten uskonut, että minulle voisi tapahtua jotakin tällaista, ja niinpä kaikki menettelyt Espanjan matkaani varten muuttuivat hyvin vaikeiksi pandemian ja byrokratian vuoksi. Yksi anekdootti on, että minun oli aina Venezuelassa oleskeluni viimeiseen päivään asti heittäydyttävä kuiluun ja luotettava Jumalaan, että enkelit auttaisivat ja suojelisivat minua. Mitään suunnittelemaani ei tapahtunut, Jumala muutti kaiken viimeiseen päivään asti. Se oli paras ja erikoisin päätös, jonka olen koskaan elämässäni tehnyt.
Kaikki Herran Jeesuksen kunniaksi. Pyhä arkkienkeli Mikael, rukoile puolestamme".
