"Meitä on perheessäni neljä: isäni, äitini, pikkusiskoni ja minä. Vanhempani ovat ihmisiä, joilla on syvät kristilliset arvot, ja he ovat aina iskostaneet meihin rakkauden Kristusta, Neitsyt Mariaa ja kirkkoa kohtaan. Jumalan ja vanhempieni ahkeran työn ansiosta olemme pystyneet elämään välttämättöminä. Olemme pysyneet hyvin läheisinä muun perheen kanssa (isovanhemmat, tädit, sedät ja serkut).

Stipendin ansiosta pystyin opiskelemaan katolisessa Redemptoris Mater -yliopistossa (UNICA) kansainvälisten suhteiden ja kansainvälisen kaupan alalla, ja valmistuin vuonna 2019. Paikallinen sanomalehti haastatteli minua hyvien akateemisten tuloksieni vuoksi.

Uskon, että kutsumus pappisvirkaan on aina ollut kuin pieni siemen, joka pikkuhiljaa kasvoi. Lapsena kävin messussa joka sunnuntai, ja torstaisin seurasin isänpuoleista isoäitiäni - joka oli ylimääräinen ehtoollisjumalanpalvelija - pyhään tuntiin, jossa hänellä oli pyhä sakramentti.

Sitten aloin olla alttaripoika, ja lähdin 17-vuotiaana. Kävin 12-vuotiaana evankeliointiretriitin (CELAMin uuden evankelioinnin integraalijärjestelmän menetelmän mukaisesti), ja 13-vuotiaana liityin nuorisopalveluun, jossa sain kypsyttää kutsumustani.

Minusta tuli hyvin kiinnostunut nuorisotyön tehtävästä seurakunnassani, hiippakunnassani ja kotimaassani ilman, että jätin opintojani kesken. Tässä palvelutyössä pystyin erottamaan hyvin, ja aloin ymmärtää, että Jumala kutsui minua johonkin muuhun.

Käännekohta, jossa katson Jumalan vahvistaneen kutsumukseni, oli vuonna 2019 XI kansainvälisessä nuorisofoorumissa, jonka järjesti maallikko-, perhe- ja elämänkatsomus.

Tämän kokouksen osallistujilla oli tilaisuus kuunnella Pyhää Isää, ja paavi pyysi meitä sanoissaan olemaan rohkeita ja antautumaan pelkäämättä Herran palvelukseen. Nämä sanat olivat viimeinen sysäys, joka motivoi minua ottamaan lopullisen askeleen ja astumaan pappisseminaariin.

Kun olin valmistumassa yliopistosta sinä vuonna, päätin lopettaa työni (olin työskennellyt vakuutusyhtiössä yli vuoden ajan) ja jättää vastuualueeni nuorisotyön parissa piispainkokouksessa.

Puhuin piispalleni, joka oli tuolloin CEN:n nuoriso-osaston puheenjohtaja, ja esitin hänelle eronpyyntöni; selitin, että eroan, koska tunsin kutsumukseni päästä seminaariin, ja hän hyväksyi eronpyyntöni vapaaehtoisesti. Seuraavana vuonna menin pappisseminaariin, ja piispa päätti lähettää minut opiskelemaan Pamplonaan.

"Bidasoa on hieno kokemus. Se, että olen voinut jakaa kokemuksia eri maista tulevien seminaarilaisten kanssa, on rikastuttanut henkistä, älyllistä ja kulttuurista kehitystäni", hän sanoo.

Seminaarissa meille tarjottu koulutus on ilmiömäistä; tämän koulutuksen ansiosta olen ymmärtänyt hengellisen ohjauksen suuren merkityksen seminaarilaisen ja papin elämässä.

Meille on suuri apu, että meillä on ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet kutsumukseesi ja jotka auttavat sinua voittamaan vaikeudet, joita matkan varrella saattaa esiintyä. Hengellinen ohjaus, rippi ja hyvin vietetty messu tekevät Bidasoasta paikan, jossa Jeesuksen Kristuksen kohtaaminen on tärkeintä.

Kaiken tämän lisäksi on tietenkin muitakin tapoja muodostua, kuten kokoontumiset, urheilutapahtumat jne. Bidasoassa huolehditaan hyvin paljon seminaarilaisten vapaudesta, mikä auttaa vahvistamaan kutsumusta.

Nicaraguassa tarvitaan pappeja, jotka ovat lujasti sitoutuneet kirkon evankelioivaan tehtävään. Paimenia, jotka rohkeasti ja rakkaudella puolustavat lampaita susilta; paimenia, jotka julistavat Kristuksen pelastussanomaa ja jotka totuudessa puolustavat sitä, mikä on oikein epäoikeudenmukaisuuden edessä.

Piispojen meille antaman esimerkin mukaisesti koko Nicaraguan kirkon on asetuttava kansan tarpeiden palvelukseen, osattava kärsiä kansan kanssa ja oltava mukana tärkeinä ja vaikeina hetkinä.

Köyhyys, epätasa-arvo sekä yksilön- ja kollektiivisten vapauksien puute ovat maan suurimpia yhteiskunnallisia haasteita.

"Haluan kiittää hyväntekijöitä heidän antamastaan suuresta tuesta. Voitte olla varmoja siitä, että rukoilemme aina puolestanne ja että kaikki tekemänne hyödyttää kirkon evankelioivaa tehtävää."

Bidasoa on kuin pieni aarreaitta, jossa meitä voidaan kouluttaa kirkon hyvään ja terveeseen oppiin (tällä toistan vain ne sanat, jotka piispani sanoi minulle ennen kuin lähdin tänne). Näiden kahden vuoden aikana olen saanut vahvistaa piispani sanat) Kiitos sitoutumisestanne tähän asiaan!