Una vez al año, la Iglesia Católica detiene su calendario litúrgico ordinario para poner en el centro de la atención algo extraordinario: la presencia real de Jesucristo en la Eucaristía. Eso es Corpus Christi –el Cuerpo de Cristo–, una solemnidad que no solo se contempla, sino que transforma la vida de quien se une a Él y le adora.
Se nos invita a manifestar nuestra fe y devoción a este sacramento, que es un sacramento de piedad, signo de unidad, vinculo de caridad, banquete pascual en el cual se come a Cristo, el alma se llena de gracia y se nos da una prenda de la gloria venidera.
The Corpus Christi conmemora el misterio más profundo y central de la fe católica: que Jesús está verdaderamente presente –con su Cuerpo, Sangre, Alma y Divinidad– en la Sagrada Eucaristía. No es un símbolo, no es una metáfora, no es un recuerdo piadoso. Es Él mismo, vivo y entregado por amor.
Esta fiesta fue instituida en el siglo XIII, gracias al impulso de santa Juliana de Cornillon y al milagro eucarístico de Bolsena, que conmovió al papa Urbano IV. Y, desde entonces, cada segundo jueves después de Pentecostés, los católicos de todo el mundo dan testimonio público de su fe con Misas solemnes, procesiones y adoraciones.
Koska en la Eucaristía Dios se nos da completamente. No hay nada más íntimo, más transformador ni más real que comulgar con Cristo. Corpus Christi nos recuerda que:
Corpus Christi no es solo una fecha hermosa en el calendario. Es una llamada a vivir eucarísticamente. A dejar que Jesús, que se parte por nosotros, nos enseñe a partirnos por los demás. A ser pan partido para el mundo, especialmente para quienes no conocen a Cristo o sufren en silencio.
Celebrar la fiesta del Corpus Christi es adorar a Jesús con todo el corazón, agradecerle por quedarse con nosotros en cada sagrario del mundo, y dejarnos transformar por su presencia. Porque quien comulga con fe, ya no vive para sí, sino para Aquel que se entrega cada día en el altar. «El que come mi carne y bebe mi sangre tiene vida eterna (Jn 6, 51-58). Yo soy el pan vivo que ha bajado del cielo. Si alguno come este pan vivirá eternamente; y el pan que yo daré es mi carne para la vida del mundo.
Juutalaiset alkoivat riidellä keskenään: -Kuinka tämä mies voi antaa meille lihansa syötäväksi?
Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teissä ole elämää. Sillä, joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka ja minun vereni on totinen juoma.
Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, se pysyy minussa ja minä hänessä. Niin kuin Isä, joka on minut lähettänyt, elää, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka syö minua, elää minun kauttani; tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta, ei niin kuin isät söivät ja kuolivat: joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti.
Corpus Christi -juhlassa juhlimme Kristuksen ilmoitusta eukaristian salaisuudesta. Hänen sanansa ovat niin vahvasti realistisia, että ne sulkevat pois kaiken kuvallisen tulkinnan. Kuulijat ymmärtävät Jeesuksen sanojen oikean ja suoran merkityksen (jae 52), mutta he eivät usko, että tällainen väite voi olla totta.
Jos se olisi ymmärretty kuvaannollisessa tai symbolisessa mielessä, se ei olisi aiheuttanut heille niin suurta hämmästystä, eikä keskustelua olisi käyty. Tästä kumpuaa myös kirkon usko siihen, että leivän ja viinin muuttuessa hänen ruumiikseen ja verekseen Kristus tulee läsnäolevaksi tässä sakramentissa..
"Trenton kirkolliskokous tiivistää katolisen uskon todetessaan: "Koska Kristus, Lunastajamme, sanoi, että se, mitä hän tarjosi leivän muodossa, oli todella hänen ruumiinsa, tämä vakaumus on aina säilynyt kirkossa, ja pyhä kirkolliskokous julistaa sen uudestaan: Katolinen kirkko on oikeutetusti ja asianmukaisesti kutsunut tätä muutosta transsubstantiaatioksi" (DS 1642)"." Vrt.
En este discurso Jesús compara tres veces (cfr vv. 31-32.49.58) el verdadero Pan de Vida, su propio Cuerpo, con el maná, con el que Dios había alimentado a los hebreos diariamente durante cuarenta años en el desierto. Así, kutsuu meitä ruokkimaan sieluamme usein hänen ruumiinsa ruoalla.
"Enkelten leivän vertaamisesta leipään ja mannaan opetuslapset saattoivat helposti päätellä, että aivan kuten ruumista ruokitaan päivittäin leivällä ja heprealaisia virvoitettiin päivittäin mannalla erämaassa, samalla tavalla opetuslapset saattoivat helposti päätellä, että aivan kuten ruumista ruokitaan päivittäin leivällä ja heprealaisia virvoitettiin päivittäin mannalla erämaassa, samalla tavalla opetuslapset saattoivat helposti päätellä, että aivan kuten ruumista ruokitaan päivittäin leivällä ja heprealaisia virvoitettiin päivittäin mannalla erämaassa, samalla tavalla opetuslapset saattoivat helposti päätellä. kristitty sielu voisi päivittäin syödä ja herkutella taivaan leivällä.. A más de que casi todos los Santos Padres de la Iglesia enseñan que el pan de cada día, que se manda pedir en la oración dominical, no tanto se ha de entender del pan material, alimento del cuerpo, cuanto de la recepción diaria del Pan Eucarístico» S. Pío X, Sacra Tridentina Synodus, 20-XII-1905.
Pyhän kolminaisuuden sunnuntain jälkeisenä sunnuntaina, lKirkko viettää Corpus Christi -juhlaa, Kristuksen pyhimmän ruumiin ja veren juhlapäivää.. Ese es su título completo, aunque solemos referirnos a ella utilizando su anterior nombre latino, Corpus Christi. Es interesante saber que su título más antiguo fue Festum Eucharistiae.
Autor: don Francisco Varo Pineda, director de Investigación de la Universidad de Navarra y profesor de Sagrada Escritura en la Facultad de Teología.
