Tässä CARFin haastattelussa hän kertoo kutsumuksestaan, uskonnollisesta elämästään ja tärkeästä työstään pyhiinvaeltajien ja turistien opastajana Pietarinkirkossa ja Vatikaanin museoissa. Tämä työ on loistava tilaisuus välittää uskoa ja tehdä evankeliumit tunnetuksi, erityisesti Rooman Pyhän Ristin yliopiston viestinnän tiedekunnassa koulutettuna viestijänä.
Olen aina nuoresta pitäen rakastanut Herraa ja ollut syvästi kiinnostunut katolisen kirkon elämästä ja opetuksista. Osallistuin hiippakunnan nuorten pyhiinvaellusmatkoihin Lourdesiin ja olin aktiivinen jäsen seurakunnan nuorisoryhmässä.
Mutta etkö ajatellut heti uskonnollista elämää?
No, kyllä, ajattelin sitä, minua on aina viehättänyt kirkon evankelioimistyö, mutta sitten hylkäsin sen...
Miten niin?
No, koska en halunnut mennä Afrikkaan!
Se on hyvin kummallista, koska monet ihmiset ajattelevat aina lähetystyötä, kun he näkevät evankelioimisen tarpeen. Pyhä Filippus Neri esimerkiksi halusi mennä Intiaan, mutta eräs munkki sanoi hänelle, että hänen Intiaansa olisi Rooma...
Juuri niin! Jonkin verran tämän ennakkoluulon vuoksi en heti noudattanut Herran kutsua ja lähdin opiskelemaan taloustieteiden alaa Manchesterin yliopistoon. Sen jälkeen työskentelin ensin pankkialalla ja sitten IT-palveluntarjoajan konsulttina. Ajatus siitä, että Jumala kutsuu minua, oli aina läsnä.
Takanani oli sisko, joka aina kysyi minulta, haluanko olla nunna. Ensimmäinen, jatkuva vastaukseni oli: Ei käy!
Sillä välin hänen uransa jatkui...
Kyllä, kunnes vuonna 1988 eräs ystäväni kertoi minulle tarinan, jossa Ilmestyskirjan neitsyt, joka esiintyi Roomassa vuonna 1947 protestantti Bruno Cornacchiola ja kutsui hänet takaisin evankeliumin todelliseen lähteeseen. Tämä tarina liikutti minua syvästi, ja niinpä osallistuin Englannin ensimmäiseen Ilmestysnaiselle omistettuun rukousryhmään, jota sitten johdin..
Ryhmässä rukoilimme yhdessä ruusukkorukousrukousta ja syvensimme uskoamme jokaisella tapaamiskerralla kirkon katekismuksen ja Pyhien kirjoitusten opetuksen kautta.
Samaan aikaan urani jatkui ja jopa kukoisti: heti kun vastasin Herran kutsuun, minut nimitettiin kasvavan yrityksen hallituksen operatiiviseksi johtajaksi.
Ja tämä seikka vaikeutti valintaa. Mikä rohkaisi sinua tekemään kutsumuspäätöksen??
Ajan myötä huomasin, että vaikka nautin työstäni, tunsin oloni täytetymmäksi, kun opetin uskoa. Minulla oli samanlainen kokemus kuin Emmauksen tiellä olleilla opetuslapsilla, jotka sanoivat: "Eikö sydämemme palanut sisällämme, kun hän puhui meille tiellä?". Lopuksi, vuonna 2005, lomalla Roomassa, menin "Tre Fontane" (Kolmen lähteen) luolalle, jossa ilmestysneito ilmestyi.
Siellä kysyin Herralta, mitä Hän halusi minun tekevän elämälläni. Sillä hetkellä näin kaksi Jumalallisen ilmestyksen lähetyssaarnaajien sisarta ja tiesin, että minun oli määrä olla heidän kaltaisensa.
Aivan kuten Pyhä Filippus Neri: munkki, joka tunsi, että Jumala kutsui häntä jäämään Roomaan evankelioimaan kaupunkia, ja hän oli kyseisen luostarin munkki!
Kyllä, se oli hyvin voimakas asia, mutta aluksi annoin tuon hieman "hullun" ajatuksen mennä... Mutta sitten Jumalallinen kaitselmus alkoi johtaa tietä. Äiti Rebecca vieraili Englannissa puhumassa ryhmälle, ja kysyin häneltä vihdoin kysymyksen, jonka olin pitkään haudannut... "Mistä tiedät, kutsuuko Herra sinua todella?". Hän vastasi sanoilla, jotka resonoivat sydämessäni: "Rakkaus Häneen ylittää kaikki muut rakkaudet."
Vastaus, jota olet odottanut!
Niin paljon, että harkintavaiheen ja intensiivisen rukouksen ja pohdinnan jälkeen, johon liittyi usein eukaristinen palvonta, olin täysin vakuuttunut Herran kutsusta, joten lähdin Englannista ja tulin Roomaan, jossa liityin Jumalallisen ilmestyksen lähetyssaarnaajien yhteisöön.
"Paavi Leo I kysyi kerran: "Miksi mielen pitäisi ponnistella, kun näkö opettaa?" Vatikaanin suuret taiteelliset mestariteokset kertovat ihmeellisiä tarinoita uskosta, jotka jokainen voi ymmärtää.""
Sisar Emanuela Edwards, brittiläinen, joka kuuluu Jumalallisen ilmestyksen lähetyssaarnaajiin, lähetti kongregaationsa opiskelemaan viestintää Pyhän Ristin paavillisessa yliopistossa kahdesta syystä: ensinnäkin yliopiston opetuksen laadun ja menetelmän vuoksi ja toiseksi siksi, että tämän alan koulutus on välttämätöntä hänen yhteisönsä kehitykselle, "koska osallistumme kirkon lähetystehtävämme kautta uuteen evankelioimiseen ja käytämme työssämme kaikkia nykyaikaisia sosiaalisen viestinnän välineitä", hän selittää.
Kuvittelen, että tämä evankeliointi sai hänet opiskelemaan viestintää Pyhän Ristin yliopistossa...
Esimieheni päätti, että minun pitäisi opiskella Viestintä Pyhän Ristin paavillisessa yliopistossa (Pontifical University of the Holy Cross) kahdesta syystä: ensinnäkin yliopiston opetuksen laadun ja menetelmien vuoksi ja toiseksi siksi, että hän katsoi, että tämän alan koulutus oli välttämätöntä yhteisömme kehityksen kannalta, koska osallistumme kirkon tehtävän kautta uuteen evankelioimiseen ja käytämme työssämme kaikkia nykyaikaisia sosiaalisen viestinnän välineitä.
Tiedekunnan tavoitteena on nimenomaan....
Totta kai! Ja huomasin, että Pyhän Ristin yliopistossa opiskelemani aika antoi minulle mahdollisuuden hankkia ammatilliset taidot, joita tarvitsin täyttääkseni tehtäväni kirkossa. Kurssi mahdollistaa käytännön taitojen kehittämisen ja tarjoaa teoreettista tietoa, jonka avulla voi kehittää taitojaan kirkon viestijänä.
Kirkon viestinnän korostaminen on ollut korvaamatonta kehitettäessä ratkaisuja, jotka liittyvät erityisesti kirkon tehtävään. Professorit ovat erittäin hyvin valmistautuneita alaansa ja tarjoavat aina mielenkiintoisia ja vuorovaikutteisia esityksiä aiheestaan.
Sinulla ja seurakunnallasi on hyvin erityinen tehtävä: välittää kristillistä uskoa nykyisille sukupolville katolisen kirkon kulttuuriperintöä hyödyntäen. Kuinka tärkeitä kauneus, taide ja viestintä ovat evankelioimisen edistämisessä?
Yksi aikamme suurimmista haasteista on uskon opettaminen nuorille.. Kristillisestä uskostamme ja kristillisen perintömme juurista on tehtävä kiinnostavia ja haastavia ja niistä on kerrottava kaikille. Se on tehtävä niin, että se voi vahvistaa niiden uskoa, jotka uskovat, ja samalla se voi ulottua syrjäseuduille puhumaan Jumalan rakkaudesta kaikkia kohtaan, jopa niille, jotka eivät normaalisti olisi kiinnostuneita!
Ja Rooma on myös lähetysalue, jopa parempi kuin Afrikka.
Siitä ei ole epäilystäkään! Kuuluisat taiteelliset mestariteokset tai pyhimysten ja marttyyrien tarinoita esittelevät kirkot tarjoavat ihmisille mahdollisuuksia kokea uskoa. Meidän aikanamme ihmiset voivat tehdä kulttuurivierailun ja taiteen kauneuden tai uskon todistuksen kautta kuulla evankeliumin sanoman ensimmäistä kertaa.
Siksi kirkon on käytettävä kulttuuriperintöään puhuakseen Jumalasta, sillä vierailu näissä paikoissa ja niiden historian selittäminen tarjoaa tilaisuuden kertoa kristillisestä uskosta kiehtovalla tavalla.
Paavi Leo I kysyi kerran: "Miksi mielen pitäisi ponnistella, kun silmä opettaa". Ja tietysti suuret taiteelliset mestariteokset kertovat yksinkertaisella, voimakkaalla ja kauniilla tavalla ihmeellisiä tarinoita uskosta, jotka jokainen voi ymmärtää. Minun Afrikkani on Rooma!
Perintö, jota emme useinkaan ota huomioon...
Valitettavasti... Ja jos ajattelemme asiaa, Herramme käsky "kastaa kaikki kansat" (vrt. Mt 28:19) tarkoittaa, että uskon välittäminen ja siirtäminen on kirkon varsinainen tehtävä. Pyhän Ristin yliopistossa opiskellessani opin myös, että evankeliumin sanoman välittäminen on jännittävin, kiehtovin ja tärkein sanoma, jonka viestijä voi saada välittää.
Kirkon viestijöinä meidän on siis luovasti käytettävä kristillistä perintöämme ja taiteellista kauneutta levittääksemme kaikkien aikojen suurinta sanomaa houkuttelevalla ja kiinnostavalla tavalla tälle sukupolvelle, joka on kyllästynyt nykymaailman meluun.
Oppia arvostamaan sitä, mitä on saanut, ja välittää sitä muille: suuri haaste!
Kyllä, hyvin suuri... Mutta kiitos Jumalan ja Pyhän Ristin viestinnän tiedekunnassa saamani koulutuksen ansiosta minun on helpompi liikkua Vatikaanin museoiden ja Pietarinkirkon "Taide ja usko" -kierrosten virallisena oppaana sekä kongregaationi viestintätehtävissä. Pyhän Ristin koulutusohjelma on ollut hyvin merkityksellinen ja hyödyllinen.
"Herra tarvitsee evankeliumin sanoman aitoja todistajia, jotka ovat tarpeeksi rohkeita puhuakseen totuuden kauneudesta relativistiselle maailmalle".
Kuvassa sisar Emanuela Edwards poseeraa Roomassa sijaitsevan Pyhän Ristin paavillisen yliopiston sosiaalisen ja institutionaalisen viestinnän tiedekunnan professorien ja opiskelijoiden kanssa. "Jumalan ja Pyhän Ristin viestinnän tiedekunnassa saamani koulutuksen ansiosta minun on helpompi löytää tieni Vatikaanin museoiden ja Pietarinkirkon "Taide ja usko" -kierrosten virallisena oppaana tekemieni töiden välillä. Lisäksi vastaan kongregaationi viestintätehtävistä. Pyhän Ristin koulutusohjelma on ollut hyvin merkityksellinen ja hyödyllinen", hän sanoo.
Uskonnollisena naisena, mikä on mielestäsi tärkeintä nuorten evankelioimisessa, erityisesti länsimaisessa ja maallistuneessa maailmassa?
Evankelioimisen tärkein näkökohta on pitää lujasti ja innokkaasti kiinni siitä uskosta, jota haluamme välittää. Viestinnässä on vain osittain kyse käyttämistämme tekniikoista. Nykyään nuorisomme tarvitsee sellaisten ihmisten todistusta, jotka rakastavat Jeesusta Kristusta ja uskovat tunnustamaansa uskoon. Herra tarvitsee evankeliumin sanoman aitoja todistajia, jotka ovat riittävän rohkeita puhumaan totuuden kauneudesta relativistiselle maailmalle.
Paljon puhutaan naisten erityisestä roolista kirkossa. Mikä se mielestäsi voisi olla?
Viestintäalan naiset voivat lähestyä tätä työtä äidin silmin. Naisen luontainen intuitio tavoittaa, kouluttaa ja opastaa muita on erityisen hyödyllistä sosiaalisen viestinnän alalla, jossa luotujen viestien on oltava rakastavia.
Pidän todella tästä määritelmästä "luonnollisesta intuitiosta", jota näinä relativistisina aikoina, kuten sanoit, ei arvosteta kovin paljon... Miehenä olen kuitenkin aina ajatellut naisten älykkyyttä "hienostuneempana" tai kykenevänä "kuuntelemaan" enemmän, intuitiivisempana...
Juuri niin! Ja vielä enemmän: naisina ja viestijöinä meidän on etsittävä keinoja tavoittaa kaikki ja pystyttävä "kuuntelemaan" ajan merkkejä auttaaksemme muita.
Helmikuun 26. päivänä vietettiin 25. vuosipäivää Sosiaalisen ja institutionaalisen viestinnän tiedekuntajoka perustettiin vuonna 1996 Pyhän Ristin paavillisen yliopiston yhteyteen ja joka on 25 vuoden aikana kouluttanut jo kymmeniä viestinnän ammattilaisia, jotka nykyään antavat panoksensa eri kirkollisilla ja ei-kirkollisilla aloilla ennen kaikkea monien hyväntekijöiden, erityisesti CARF-säätiön (Centro Academico Romano Foundation) avun ansiosta.
CARFista jatkamme raporttiamme sosiaalialan ja institutionaalisen viestinnän tiedekunnan opiskelijoiden ja alumnien tarinoista. jotka opiskelevat tässä keskuksessa vastatakseen kirkon tarpeeseen välittää uskoa kaikkialle maailmaan käytettävissään olevien välineiden avulla ja kouluttaakseen ammattilaisia, jotka pystyvät työskentelemään viestinnän alalla kirkollisissa laitoksissa..
Joka toinen vuosi esimerkiksi kirkon institutionaalista viestintää käsittelevä ammatillinen seminaari ja uskontoon liittyviä arvoja edistävät instituutiot, joka on suunnattu hiippakuntien ja piispainkokousten viestintätoimistojen johtajille, pastoraalisille työntekijöille ja uskonnollista tietoa käsitteleville toimittajille. Vuodesta 1997 lähtien järjestettyyn seminaariin on jo osallistunut satoja ammattilaisia eri puolilta maailmaa.
Tiedekunta järjestää myös uskontotiedon erikoiskursseja ja kurssin "Kirkko läheltä ja läheltä".Lehti on suunnattu katolisesta kirkosta raportoiville toimittajille kaikkialta maailmasta. Lisäksi järjestetään viikoittaisia tapaamisia toimittajien ja viestintäalan ammattilaisten kanssa, joissa kerrotaan ajankohtaisista asioista ja ammatillisista kokemuksista.
Erittäin tärkeää on myös Poetiikan ja kristinuskon pysyvän seminaarin kansainvälinen kongressijoka on suunnattu eri alojen tutkijoille ja taiteilijoille. Tavoitteena on löytää valonlähde taiteen elämässä ja samalla tila, jossa on merkityksellistä toteuttaa itse tieteenalaa.
Gerardo Ferrara
Valmistunut historian ja valtiotieteiden maisteri, erikoistunut Lähi-itään.
Vastaa opiskelijakunnasta
Pyhän Ristin yliopisto Roomassa
