Emmanuel Enwenwen syntyi katoliseen perheeseen Nigeriassa. Hän pääsi 12-vuotiaana pieneen pappisseminaariin ja vuosia myöhemmin, "jota ohjaa kiihkeä into palvella Jumalaa ja ihmiskuntaa", pääsi suureen seminaariin. Kymmenen vuoden koulutuksen jälkeen hänet vihittiin papiksi 7. heinäkuuta 2018.
-Katolisessa perheessä ja katolisessa yhteisössä kasvaminen vaikutti paljon myönteisesti uskooni. Vartuin näkemään katoliset papit toivon välittäjinä, koska heillä oli tärkeä rooli yhteisössämme.
Näiden pappien epäitsekkyys, jotka omistivat elämänsä hädänalaisten ja sairaiden palvelemiseen, oli minulle suuri inspiraation lähde. Halusta viedä toivon sanoma ihmisille heidän vaikeina aikoina tuli palava into, joka johti minut alttareille.
-Heidän reaktionsa oli myönteinen. He vakuuttivat minulle tukensa ja lupasivat olla koskaan esteenä edistymiselleni ja tehtävälleni. Olen nauttinut tästä tuesta tähän päivään asti. Olen heille ikuisen kiitollisuudenvelassa ja rukoilen heidän puolestaan joka päivä.
-Nigerian katolinen kirkko on pysynyt äitinä, joka on keskittynyt kaikkien lastensa pelastukseen. Tämä on tuottanut monia myönteisiä tuloksia, kuten on nähty avun antamisessa Nigerialle. Massa.
Tämä uskoon sitoutuminen näkyy myös pappisuuteen ja uskonnolliseen elämään suuntautuvien kutsumusten määrässä. Muutama vuosi sitten saimme lähetyssaarnaajia, jotka tulivat evankelioimaan meitä. Nykyään monista nigerialaisista on tullut lähetyssaarnaajia eri puolilla maailmaa.
-Nigerian katolinen kirkko kohtaa monia haasteita pyrkiessään täyttämään hengellistä ja yhteiskunnallista tehtäväänsä. Yksi suurimmista ongelmista on turvattomuus. Kapinallisryhmät, rosvot ja kidnappaajat hyökkäävät väkivaltaisesti papiston, maallikoiden ja jopa jumalanpalveluspaikkojen kimppuun häiriten pastoraalista toimintaa ja levittäen pelkoa. Joissakin osissa maata kirkosta onkin tullut helppo tie marttyyrikuolemaan.
-Nigerian katolisen kirkon tulevaisuudella on syvällinen merkitys, ei vain uskovien vaan myös koko kansakunnan sielun kannalta. Nuoren ja elinvoimaisen väestönsä ansiosta kirkolla on kyky muokata kansakunnan moraalista maisemaa. Kun lisäksi seminaareissa ja luostareissa on paljon nuoria, on suuri toivo jatkuvuudesta tulevaisuudessa.
-Roomassa opiskelu on parasta, mitä katoliselle papille voi tapahtua. Rikkaiden akateemisten mahdollisuuksien lisäksi täällä Roomassa Roma historia ja usko kohtaavat. Arvostan suuresti Pyhän Ristin paavillisen yliopiston monikulttuurista luonnetta, joka on tutustuttanut minut maailman eri kulttuureihin. Minulle tämä on pitkä oppimisen, oppimattomuuden ja uudelleen oppimisen jakso.
-Pappeuden lahja on minulle yksi suurimmista siunauksista, joita olen Jumalalta saanut. Pidän itseäni arvottomana palvelijana, jolle on uskottu suurin etuoikeus palvella Jumalan kansaa.
Tunnen olevani etuoikeutettu voidessani juhlia pyhää eukaristiaa joka päivä ja olla Kristuksen ilosanoman, joka on toivon sanoma, kantaja. En ole vain onnellinen siitä, että saan olla pappi, vaan olen täyttynyt ja kiitollinen siitä etuoikeudesta, että saan olla pappi.
-Olen institutionaalisen sosiaalisen viestinnän opiskelija. Viestintäalan ammattilaisena toimiminen antaa minulle monia välineitä pastoraaliseen työhöni nykypäivän muuttuvassa maailmassa. Hyvä viestintä edistää suuresti lähetystyön onnistumista.
Koulutukseni antaa minulle kriittisen silmän lukea ympäröivää todellisuutta ja välittää viestiä, joka tuo toivoa hoidettavakseni uskotuille ihmisille. Täällä hankitut tiedot välitän muille nuorille miehille, jotka valmistautuvat pappisvirkaan Nigeriassa.
Alkuperäinen haastattelu julkaistiin Omnes
