Jeus Jardin on löytänyt kutsumuksensa - EhtoollinenHän jätti sairaanhoitajan uransa ja seurasi Jumalan kutsua ryhtyä papiksi.

Tämä filippiiniläinen pappi, joka ei ollut uskovainen perheessä, kertoo todistuksensa siitä, miten hän lopulta antautui äänelle, joka pyysi häntä pyhittämään itsensä yksin Hänelle, vastustettuaan Jumalan kutsua jonkin aikaa.

Jumala kirjoittaa suoraa vinoja viivoja ja luo todellisia taideteoksia. Näin on isä Jeus Jardin, Davaon arkkihiippakunnan filippiiniläinen pappi, joka tutustui Jumalan rakkauteen lapsuudessaan ja nuoruudessaan, vaikka hän oli kotoisin uskonnonharjoittajaperheestä, isoäitinsä tärkeän roolin ansiosta.

Kun hän oli jo ottanut ison askeleen kohti pappisvirkaa ja vanhempiensa vastustuksesta huolimatta hän aikoi pian jättää seminaarin. Hän opiskeli sairaanhoitajaksi ja jatkoi työtään yliopiston lehtorina. Mutta ne kirjaimet, jotka Jumala oli istuttanut hänen sydämeensä, eivät pyyhkiytyneet pois, kunnes hänen oli lopulta antauduttava todisteille siitä tiestä, jota hänen oli kuljettava.

Hänellä oli hyvä elämä ja hänellä oli jopa sairaanhoitajan lisenssi Yhdysvalloissa, mutta hän tiesi, että hänet oli kutsuttu paljon korkeampaan tehtävään. Niinpä kahdeksan vuotta myöhemmin hän pyysi nöyränä päästä uudelleen seminaariin, jotta hänet voitaisiin lopulta vihkiä papiksi. pappi vuonna 2017. Ja hän näki, että kaikki oli tehty hyvin.

Kutsu sydämeen

"Jumalalla on aina tapansa tehdä tahtonsa tunnetuksi jokaisen sydämen toiveiden kautta, ja niin kävi myös minulle, koska tunsin, että Herra kutsui minua jatkuvasti pappeuteen", hän selittää tässä haastattelussa.

Jeus tunnustaa, että hänen sydämensä sanoi hänelle, että jos hän halusi olla onnellinen, hänen oli palattava sinne, mistä hän oli tullut, tässä tapauksessa seminaariin. Todellisuudessa hänen elämänsä sujui hyvin, mutta raha tai pelko siitä, että hän menettäisi kaiken, mitä hän oli ammatillisesti saavuttanut, ei voinut voittaa Jumalan kutsua. "Näin, että onni ei tule sieltä, ja sydämeni tunsi sen", hän lisää.

Kun hän palasi pappisseminaariin, hänen piispansa päätti lähettää hänet opiskelemaan Bidasoa Kansainvälinen seminaari ja Navarran yliopistossa CARF-säätiön opintostipendin ansiosta, jonka avulla hän pystyi vahvistamaan ja vahvistamaan pappiskutsumustaan.

Oppiminen papiksi

"Olin Pamplonassa seitsemän vuotta, viisi vuotta seminaarilaisena Bidasoassa ja kaksi vuotta pappina. Pamplona on toinen kotini. Seminaarilaisena minulla oli kouluttajia, jotka ovat todella Jumalan miehiä ja jotka opettivat minulle paitsi sanoillaan myös omalla elämällään, millainen pappi on", Jeus Jardin toteaa vakuuttuneena.

Pamplonassa vietetyt vuodet eivät antaneet hänelle ainoastaan vankkaa älyllistä koulutusta, vaan hän mainitsee erityisesti Bidasoan, Navarran yliopiston ja toisen Espanjassa vietetyn kautensa aikana Cristo Reyn residenssin Calle Padre Baracessa Pamplonassa ja vakuuttaa, että juuri näissä paikoissa "minut opetettiin olemaan pappi, ystävä ja ihminen, ja siksi voin sanoa, että ne ovat opettaneet minulle paljon".

Nyt Jeus Jardin itse välittää tätä samaa henkeä arkkihiippakuntansa seminaarissa, jossa hän opastaa nuoria miehiä pappien nykypäivän suurista haasteista. Hänen mielestään nämä ovat parhaita neuvoja niiden kohtaamiseksi: "yritä tuntea omat rajasi äläkä ylitä niitä; arvosta rukouksen ja hengellisen ohjauksen aikoja; ja opettele lepäämään Äidin ja Herran kanssa". Hän korostaa myös pyhän messun merkitystä: "Pappi löytää perustavanlaatuisen olemassaolon syynsä messussa. EhtoollinenTämä on syy hänen pappeuteensa".

Älä pelkää hiljaisuutta

Kirkkoa tällä hetkellä vaivaavan kutsumuskriisin edessä isä Jeus on toiveikas ja vakuuttaa meille, että "Herra kutsuu aina, vaikka hänen äänensä kuullakseen on kyettävä kuuntelemaan, eikä hiljaisuutta saa pelätä, sillä Herra kutsuu, mutta hänen äänensä on hienovarainen".

Nuoria, jotka ovat jo kuulleet tämän kutsun, hän kehottaa olemaan pelkäämättä vastaamista. "Omasta kokemuksestani näen, kuinka pelkäsin kovasti jättää ne asiat, joita minulla oli: että ansaitsisin vähemmän rahaa, että minulla ei olisi taloa tai autoa. Mutta Herra on hyvä maksaja. Meitä ei ole kutsuttu vain hankkimaan aineellisia hyödykkeitä. Meidät on kutsuttu transsendenttiseen elämään, elämään yhteydessä Jumalan kanssa. Siinä on onnellisuutemme", hän lisää.

Mieleenpainuvimpana hetkenä pappina hän muistaa erään hetken, jossa hän koki kaitselmuksen hyvin selvästi ja jossa hänen täytyi panna käytäntöön kaikki aiemmin oppimansa. "Seminaarissa, jossa olen nyt rahastonhoitaja, meillä puhkesi COVID-epidemia, johon sairastui noin 75 ihmistä seminaarilaisten ja pappien joukossa.

Testini oli negatiivinen, mutta saamani latauksen vuoksi päätin olla kaikkien sairastuneiden kanssa. Pystyimme elämään yhdessä ja selviytymään ja todella kokemaan Jumalan kaitselmuksen. Karanteenipäivistä seminaarilaisten ja pappien kanssa on tullut minulle unohtumattomia päiviä", hän muistelee.

Lopuksi tämä filippiiniläinen pappi haluaa kiittää CARF-säätiön hyväntekijöitä, jotka ovat tehneet hänelle niin paljon hyvää ensin seminaarilaisena ja sitten pappina: "Kiitos teille kaikille. Teidän tukenne mahdollistaa sen, että kaltaiseni seminaarilaiset ja papit saavat tarvittavan koulutuksen pastorin tehtävään. Jumala maksakoon teille takaisin".