Joka vuosi Torstai jälkeen Helluntaikirkko viettää ainutlaatuista liturgista juhlaa: kirkon Jeesuksen Kristuksen, ylimmäisen ja ikuisen papin, juhlaa. Se ei ole vain yksi liturginen muistotilaisuus, vaan syvällinen kutsu pohtia kristillisen mysteerin ydintä: Kristus, joka tarjoaa itsensä Isälle maailman pelastukseksi.ja joka liittää kirkon papit tähän uhriin.
Tämän juhlan keskipisteenä on Kristus hänen papillinen ulottuvuustoisin sanoen välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä (vrt. 1 Tim 2:5). Hän ei juhli tiettyä hetkeä elämässään (kuten joulua tai pääsiäistä), vaan hänen ikuinen papillinen olentoMelkisedekin järjestyksen mukaan (vrt. Hebr 5,6).
Jeesus ei ollut pappi kuten juutalaisten temppelissä. Hän on täydellinen pappi koska se tarjosi ei eläinuhreja, vaan oman ruumiinsa ja verensä. kuuliaisuudessa ja rakkaudessa Isää kohtaan. Kuten Heprealaiskirjeessä sanotaan: "Kristus on tullut tulevien hyvien asioiden ylimmäiseksi papiksi... ei kauriin ja vasikan veren kautta, vaan oman verensä kautta hän on kerran ja lopullisesti mennyt pyhäkköön ja saanut iankaikkisen lunastuksen" (Hepr. 9:11-12).
Jotkut piispat - erityisesti Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa - ottivat tämän juhlan liturgiseen kalenteriin 1900-luvulla, ja jumalanpalveluksen kongregaatio hyväksyi sen vuonna 1987. Sen jälkeen monet hiippakunnat ympäri maailmaa ovat hyväksyneet sen.
Kirkko opettaa, että Kristus on pappi, uhri ja alttari samaan aikaan. Hän ei ole vain se, joka tarjoaa, mutta myös se, joka se, joka antautuuKristus, ikuinen pappi, on ruumiinsa uhrilahjalla kerran ja lopullisesti saattanut päätökseen ihmisen lunastuksen työn" (tämän juhlan messun esipuhe).
Viimeisellä ehtoollisella hän sakramentaalisesti ennakoi uhria, jonka hän suorittaisi ristillä. Siitä lähtien, jokainen messu on tuon yhden uhrin todellinen ja sakramentaalinen toteuttaminen.. Sitä ei toisteta, vaan se tehdään läsnäolevaksi Pyhän Hengen voimalla.
Siksi, kun papit viettävät eukaristiaa, toimia "in persona Christi Capitis". (Kristuksen päähenkilönä), ei pelkkinä valtuutettuina tai edustajina. Kristus itse toimii heidän kauttaan.
Tämä festivaali on myös etuoikeutettu tilaisuus rukoileminen pappien puolesta. Heidät on konfiguroitu Kristuksen, papin, kanssa jatkamaan hänen tehtäväänsä. Pyhän Johannes Paavali II:n sanoin: "Palveleva pappeus on osallinen Kristuksen yhdestä pappeudesta, ja sen tehtävänä on tehdä lunastusuhri läsnäolevaksi jokaisena aikakautena" (kirje papeille, torstai 1986).
Papit tarvitsevat nykyään enemmän kuin koskaan läheisyyttämme, kiintymystämme ja rukouksiamme. Heidän tehtävänsä on kaunis, mutta myös vaativa. He ovat Kristuksen rakkauden välineitä, mutta he eivät ole vapaita vaikeuksista, väsymyksestä ja kiusauksista.
Tämä festivaali on siis myös kehotus uudistaa rakkautta ja tukea pastoreillemme. Se on myös päivä uusien pappisvirkojen kutsuminen. Kirkko tarvitsee miehiä, jotka ovat Kristusta rakastaen valmiita käyttämään elämänsä evankeliumin palvelemiseen.
Kristuksen katseleminen Ylimmäisenä ja Ikuisena Pappina merkitsee hänen sydämensä, hänen itsensä antamisensa, hänen kuuliaisuutensa Isää kohtaan ja hänen myötätuntonsa ihmiskuntaa kohtaan. Hänestä tuli pappi, jotta rukoile puolestamme lakkaamattaHeprealaiskirjeessä sanotaan: "Hän voi pelastaa ne, jotka hänen kauttansa tulevat Jumalan tykö, sillä hän elää aina rukoillakseen heidän puolestaan" (Hepr. 7:25).
Itseriittoisuuden, kiireen ja pinnallisuuden leimaamassa maailmassa Kristuksen, papin, katsominen on kutsu elää... itsensä antamisen, esirukouksen ja hiljaisen palvelemisen hengellisyys.. Kristus ei pakota itseään: hän tarjoaa itsensä. Hän ei vaadi: hän antaa itsensä. Hän ei kerskaile: hän antaa itsensä äärimmilleen.
Uskoville maallikoille tämä juhla on myös muistutus siitä, että kaikki kastetut ovat osallisia Kristuksen pappeudessa.. Pietari sanoo sen selvästi: "Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, Jumalan oma kansa" (1. Piet. 2:9).
Tämä uskovien yhteinen pappeus eletään päivittäisessä uhraamisessa, rukouksessa, rakkaudessa ja elämän todistamisessa. Jokainen kristitty on kutsuttu uhraamaan elämänsä Jumalalle mieluisaksi hengelliseksi uhriksi (vrt. Room. 12:1).
Jeesuksen Kristuksen, ylimmäisen ja ikuisen papin, juhla kutsuu meidät katsokaa alttarille uudella uskollaja tunnustaa, että Kristus itse toimii siellä. Hän muistuttaa meitä siitä, että Pelastus ei tule meidän töistämme vaan Kristuksen uhrista.. Ja että tämä uhri on ikuinen, aina elävä, aina tehokas.
Se on syvästi eukaristinen, syvästi papillinen ja syvästi kirkollinen juhla. Se on tilaisuus kiittää Kristusta hänen itsensä antamisesta, rukoilla niiden puolesta, jotka on kutsuttu edustamaan häntä sakramentaalisesti, ja uhrata itsemme yhdessä hänen kanssaan Isälle maailman parhaaksi.
1. Mikä on papin henkilöllisyys? Se on Kristuksen. Kaikki kristityt voivat olla ja heidän pitäisi olla enää alter Christus mutta ipse Christus, muut Kristukset, Kristus itse! Mutta papissa tämä annetaan välittömästi, sakramentaalisesti. (Rakastava kirkko, 38).
2. Meiltä papeilta pyydetään nöyryyttä oppia olemaan epämuodikkaita, olla todella Jumalan palvelijoiden palvelijoita (...), jotta tavalliset kristityt, maallikot, voisivat tehdä Kristuksen läsnäolevaksi kaikilla yhteiskunnan alueilla. (Keskustelut, 59).
Pappi, joka elää pyhää messua tällä tavoin - palvomalla, sovittamalla, kiihdyttämällä, kiittämällä, samaistumalla Kristukseen - ja joka opettaa muita tekemään alttarin uhrista kristityn elämän keskipisteen ja juuren, osoittaa aidosti kutsumuksensa verrattoman suuruuden, sen luonteen, jolla hänet on sinetöity ja jota hän ei menetä iankaikkisuudessa (Rakastava kirkko, 49). (Rakastava kirkko, 49).
4. Olen aina pitänyt työtäni pappina ja sielunpaimenena tehtävänä, jonka tarkoituksena on saattaa jokainen ihminen kohtaamaan elämänsä kaikki vaatimukset ja auttaa häntä löytämään, mitä Jumala häneltä konkreettisesti pyytää, rajoittamatta millään tavoin sitä pyhää itsenäisyyttä ja sitä siunattua yksilöllistä vastuuta, jotka ovat kristityn omantunnon tunnusmerkkejä. (Kristus on se, joka kulkee, 99).
5. Hurskauden arvo pyhässä liturgiassa!
En ollut lainkaan yllättynyt siitä, mitä joku sanoi minulle muutama päivä sitten eräästä hiljattain kuolleesta esimerkillisestä papista: mikä pyhimys hän olikaan!
-Käsittelitkö häntä paljon, kysyin.
-En", hän vastasi, "mutta näin hänen kerran viettävän messua. (Forge, 645).
6. En halua - kuten tiedän - olla muistuttamatta teitä jälleen kerran siitä, että pappi on "toinen Kristus". -Ja että Pyhä Henki on sanonut: "nolite tangere Christos meos". -ei halua koskea "minun Kristuksiini". (Camino, 67).
7. Pappien ammatillinen työ on niin sanotusti jumalallinen ja julkinen virka, joka niin vaativasti kattaa kaiken toiminnan, että jos papilla on aikaa muuhun kuin varsinaiseen pappisvirkaan, hän voi olla varma, ettei hän täytä virkaansa kuuluvaa velvollisuuttaan. (Jumalan ystävät, 265).
8. Kristus, joka nousi ristille kädet avoinna, ikuisen papin elein, haluaa luottaa siihen, että me - jotka emme ole mitään - tuomme "kaikille" ihmisille hänen lunastuksensa hedelmät. (Forge, 4).
9. Ei oikealle, ei vasemmalle eikä keskelle. Pappina yritän olla Kristuksen kanssa, joka avasi ristillä molemmat käsivarret eikä vain toista: otan vapaasti jokaisesta ryhmästä sen, mikä vakuuttaa minut ja mikä saa minut ottamaan vastaan koko ihmiskunnan sydämen ja käsivarret. (Keskustelut, 44).
10. Tuo pappiystävä työskenteli ajattelemalla Jumalaa, pitämällä kiinni hänen isällisestä kädestään ja auttamalla muita omaksumaan nämä äidilliset ajatukset. Siksi hänellä oli tapana sanoa itselleen: kun kuolet, kaikki on hyvin, koska Hän huolehtii jatkossakin kaikesta.(Surco, 884).
11. Minut vakuutti tämä pappiystävämme. Hän puhui minulle apostolisesta työstään ja vakuutti minulle, ettei ole olemassa mitään merkityksettömiä ammatteja. Tämän ruusupellon alla", hän sanoi, "on kätkettynä niin monien sielujen hiljainen ponnistus, jotka ovat työnsä ja rukouksensa, rukouksensa ja työnsä kautta saaneet taivaasta armon suihkuvirran, joka tekee kaiken hedelmälliseksi. (Surco, 530).
12. Eläkää pyhää messua!
-Se auttaa sinua pohtimaan rakastuneen papin ajatusta: "Onko mahdollista, Jumalani, osallistua pyhään messuun ja olla olematta pyhimys?
-Ja hän jatkoi: "Minä pysyn joka päivä, ikivanhaa tarkoitusta toteuttaen, Herrani Sivussa!
-Kiihdytä! (Forge, 934).
Kristittynä oleminen - ja erityisellä tavalla pappina oleminen, kun muistetaan, että kaikki kastetut osallistuvat kuninkaalliseen pappeuteen - merkitsee jatkuvaa olemista ristin äärellä. (Forge, 882).
14. Älkäämme tottuko ihmeisiin, jotka tapahtuvat edessämme: tähän ihmeelliseen ihmeeseen, että Herra laskeutuu joka päivä papin käsiin. Jeesus haluaa, että olemme hereillä, jotta vakuuttuisimme hänen voimansa suuruudesta ja jotta kuulisimme hänen lupauksensa uudestaan: venite post me, et faciam vos fieri piscatores hominumJos seuraatte minua, teen teistä ihmisten kalastajia; teistä tulee tehokkaita, ja te houkuttelette sieluja Jumalan luo. Meidän on siis luotettava noihin Herran sanoihin: astukaa veneeseen, ottakaa airot, nostakaa purjeet ja lähdetään sille maailmanmerelle, jonka Kristus antaa meille perinnöksi. (Kristus on se, joka kulkee ohi, 159).
Jos on totta, että meillä on henkilökohtaista kurjuutta, on myös totta, että Herra luottaa virheisiimme. Hänen armolliselta katseeltaan ei välty se, että me ihmiset olemme rajallisia, heikkoja ja epätäydellisiä olentoja, jotka ovat taipuvaisia syntiin. Mutta hän käskee meitä ponnistelemaan, tunnustamaan puutteemme, ei siksi, että lannistuisimme, vaan siksi, että tekisimme parannuksen ja kasvattaisimme halua olla parempia. (Kristus on se, joka kulkee ohi, 159).
15. Pappi, veljeni, puhu aina Jumalasta, sillä jos olet hänen kanssaan, keskustelusi eivät ole yksitoikkoisia. (Forge, 965).
16. Sydämen holhoaminen. -Näin rukoili tuo pappi: "Jeesus, olkoon köyhä sydämeni sinetöity puutarha; olkoon köyhä sydämeni paratiisi, jossa Sinä asut; vartioi sitä suojelusenkeli liekehtivällä miekalla, jolla hän puhdistaa kaikki tunteet ennen kuin ne tulevat minuun; Jeesus, sinetöi köyhä sydämeni Ristisi jumalallisella sinetillä" (Joh. 1:16). (Forge, 412).
17. Kun hän jakoi ehtoollisen, papin teki mieli huutaa: "Tässä minä annan teille Onnen!". (Forge, 267)
18. Jotta ette pöyristyttäisi, jotta ette synnyttäisi edes epäilyksen varjoa siitä, että Jumalan lapset ovat laiskoja tai hyödyttömiä, jotta ette aiheuttaisi epäsopua..., teidän on pyrittävä tarjoamaan käytöksellänne vastuullisen ihmisen oikeudenmukaista mittaa, hyvää luonnetta..... (Jumalan ystävät, 70).
