Reggio Emilian kaupungissa (Italia) 29. heinäkuuta 1992 syntyneen Giovannin kutsumus ja todistus osoittavat, miten Jumala toimii konkreettisesti, kylvää merkkejä, herättää kysymyksiä ja avaa teitä.
Tämä nuori mies viimeistelee teologian kandidaatin tutkintoaan Roomassa, kiitos erään CARF-säätiön tukiPyhän Kaarle Borromeon veljeskunnan lähetyspapit, lähetyspappien yhteisö, joka on syntynyt ehtoollis- ja vapautusliikkeen sydämessä.
Muutama päivä ennen diakoniksi vihkimistä, joka tapahtui 21. kesäkuuta, hän kertoo meille elämänmatkastaan.
"Nimeni on Giovanni Ferrari, ja olen syntynyt 29. heinäkuuta 1992 Reggio Emilian pikkukaupungissa Milanon ja Bolognan välissä. Se on talonpoikien maa, yksinkertaisten ja ahkerien ihmisten, mutta myös vieraanvaraisten ja arvorikkaiden ihmisten maa.
Synnyin katoliseen perheeseen, jossa usko siirtyi minulle osmoosin kautta monien kotimme kautta kulkevien ystävien kautta. Isosiskon lisäksi saimme lahjaksi Nigeriasta tulleen kasvattisisaren, joka rikastutti ja laajensi perheemme näköaloja.
Lapsena rakastin jalkapallon pelaamista, mutta jouduin pian hyväksymään, ettei minusta koskaan tulisi ammattilaisjalkapalloilijaa. Toisaalta menestyin hyvin koulussa, ja lukioaikana minussa heräsi halu tulla jonain päivänä tuomariksi. Minua viehätti ajatus siitä, että antaisin elämäni oikeudenmukaisuuden ihanteen puolesta, ihanteen, joka usein kariutui todellisuuteen. Monet epäoikeudenmukaisuuden tilanteet koskettivat minua syvästi, ja tuomarin ammatti tuntui minusta konkreettiselta tavalta vastata siihen.
Lukioaikana solmimme ensimmäiset tärkeät ystävyyssuhteemme ensin seurakunnassa ja sitten järjestössä, joka keräsi varoja Latinalaisen Amerikan lähetystyöhön, jossa teimme vapaa-ajallamme käsityötä.
Vähitellen tajusin, että ystävyyssuhteita kannatti vaalia niiden kanssa, joiden kanssa jaoin ihanteen, jolle kannatti antautua. Noina vuosina päätin luopua jalkapallosta ja omistautua enemmän vapaaehtoistyölle.
Isän esimerkki Daniele BadialiBadiali, italialainen lähetyssaarnaajapappi, joka tapettiin Perussa vuonna 1997 tarjottuaan itsensä panttivangiksi lähetyssaarnaajan tilalle. Isä Badiali palveli yksinkertaisella ja omistautuneella tavalla Huarin hiippakunnan köyhien parissa. Häntä pidetään marttyyrina uskonsa ja radikaalin rakkautensa todistuksen vuoksi..
"Teini-ikäisenä tutustuin hänen tarinaansa. Mitä enemmän luin hänen kirjeitään, sitä enemmän halusin elää samanlaista intensiivistä ja täysin omistautunutta elämää kuin hän. Lyhyeksi jääneen elämän sijasta se tuntui minusta täyttyneeltä elämältä.
Elämä vei mennessään, ja päätin opiskella oikeustiedettä saavuttaakseni unelmani tuomarin urasta. Yliopiston ensimmäisinä opiskeluvuosina törmäsin toisen papin tarinaan, joka kosketti minua syvästi. Anton Lulialbanialainen jesuiitta, joka vietti suuren osan elämästään vankilassa ja pakkotyössä kommunistihallinnon aikana.
Hän päätti todistuksensa sanomalla, että arvokkainta hänen elämässään oli ollut uskollisuus Kristukselle. Minä, jolla oli kaikkea, en voisi olla yhtä vapaa ja onnellinen kuin tämä mies, joka oli menettänyt kaiken yhden ihmisen rakkauden tähden.
"Silloin päätin viettää neljä kuukautta Brasiliassa hiippakunnan lähetystyössä nähdäkseni, oliko mahdollisuus antaa itseni tällä tavalla minulle vai ei. Noiden kuukausien aikana, pyhiinvaellusmatkalla Marian pyhäkköön, tunsin voimakkaan intuition jättää kaikki ja liittyä jesuiittoihin, mutta tämä vakaumus kesti vain kolme päivää. Kun palasin Brasiliasta, palasin yliopistoon kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Pian sen jälkeen tapasin uusia pappeja, jotka olivat juuri saapuneet kaupunkiini. He olivat nuoria, he asuivat yhdessä, he olivat ystävällisiä ja älykkäitä, ja heidän kanssaan oli mukava olla. He kuuluivat Pyhän Kaarlen veljeskuntalähetyssaarnaajapappien yhteisö liittyy ehtoollisen ja vapautuksen karismaan, donin perustama liike Luigi Giussani.
Ystävän kutsu aperitiiville näiden pappien kanssa synnytti ystävyyden, joka vähitellen muuttui kaiken kattavaksi. Kävin heidän luonaan syömässä, opiskelemassa, leikkimässä, katsomassa elokuvia... Elämäni, kuten monien muidenkin ystävien, pyöri tuon pappien talon ympärillä.
Tunsin, että Herra vastasi tämän kohtaamisen kautta kaikkiin niihin haluihin antaa itseni Hänelle, joita olin kokenut vuosia aikaisemmin. "Miksi tunnen oloni niin kotoisaksi heidän seurassaan?" oli kysymys, joka oli sisälläni, mutta en uskaltanut vielä kysyä sitä.
"Käännekohta tuli, kun rakas ystäväni kuoli 24-vuotiaana puolentoista vuoden sairauden jälkeen. Hänen nimensä oli Cristian, ja hän eli sairautensa pyhästi.
Eräs näistä papeista sanoi vähän ennen kuolemaansa saarnassaan, että Kristianin elämän kautta Jumala kysyi jokaiselta: "Haluatko antaa minulle elämäsi? Haluatko antaa sen minulle koko maailman puolesta?". Jokaisen on sydämessään valmisteltava vastauksensa". Tiesin jo, mikä vastaukseni oli, mutta tarvitsin vielä aikaa." Näin hän sanoi.
"Valmistuttuani työskentelin pari vuotta Milanossa sijaitsevassa asianajotoimistossa ja suoritin oikeusalan erikoisammattitutkinnon, joka antoi minulle kelpoisuuden osallistua tuomarin viran hakukilpailuun.
Mutta kun olin valmis hakemaan, tajusin, että oli tullut aika ottaa tärkeä askel: mennä seminaariin. Ymmärsin halun luopua unelmasta urasta ja perheestä ja toivoa täysipainoisesta elämästä siveyden, pappeuden, yhteisen elämän ja lähetystyön hyveissä.
Kuten von Balthasar kirjoitti, intuitio oli liian vahva, että ".luopumalla kaikesta, hän lopulta voittaisi kaiken."".
"Niin päätin tulla mukaan kilpailuun. Pyhän Kaarle Borromeon veljeskunnan seminaari vuonna 2018. Minut vihittiin diakoniksi 21. kesäkuuta ja lähden pian lähetystyöhön.
Tänään voin vain sanoa, että Jumala on antanut minulle paljon enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan, ennen kaikkea elämäni tarkoituksen täyteyden.
Haluan kiittää CARF-säätiötä ja kaikkia sen hyväntekijöitä näiden opiskeluvuosien aikana saadusta arvokkaasta avusta ja rukouksista.
Nämä vuodet Pyhän Ristin paavillinen yliopisto ovat olleet hyvin kehittäviä. Olen saanut arvostaa kirkon yleismaailmallisuutta tapaamalla nuoria ihmisiä kaikkialta maailmasta, ja olen saanut erinomaista teologista koulutusta.
Kaikesta tästä olen syvästi kiitollinen avustanne ja siitä kauniista palveluksesta, jota tarjoatte koko kirkolle.
Gerardo FerraraValmistunut historian ja valtiotieteiden maisteri, erikoistunut Lähi-itään. Roomassa sijaitsevan Pyhän Ristin paavillisen yliopiston ylioppilaskunnan johtaja.
