LAHJOITA NYT

CARF-säätiö

13 tammikuu, 25

Anto Bezingar, seminaarilainen Intiasta

Intialainen seminaarilainen Anto Bezingar: "Maani tarvitsee lisää pappeja".

Hän kuuluu Neyyattinkaran hiippakuntaan (Keralan osavaltio, Intia), ja hän on peräisin kahden veljeksen hartaasta katolilaisesta perheestä.

Intiasta kotoisin oleva seminaarilainen Anto Benzigar tuli seminaariin 17-vuotiaana. Nyt 26-vuotiaana (vuonna 2025) hän opiskelee neljättä vuotta teologiaa yliopistossa. Navarran yliopiston kirkolliset tiedekunnat ja asuu Bidasoan kansainvälisessä seminaarissa Pamplonassa.

Hän löysi Jumalan rakkauden jo lapsena vanhempiensa kristillisen kasvatuksen ansiosta.

Anto löysi Jumalan rakkauden lapsenaSain tarvitsemaani hengellistä ravintoa hyvin varhaisesta iästä lähtien perheeltäni, katekismuksesta ja yhdistyksessä tapahtuvasta koulutuksesta. Little Way. Vanhempieni rukouselämän, heidän täydellisen luottamuksensa Kristukseen ja heidän hartautensa Kaikkein Pyhimmälle Marialle kautta tulin tietoiseksi Jumalan, kaikkivaltiaan Isäni, rakkaudesta.

Koska hänelle, kotona, perheessä saatu koulutus on aarre, josta me kaikki saamme kiittää vanhempiamme.. Kristillinen koulutus, joka jää sieluumme.

seminaarilaiset seminaari Bidasoa Pamplona
Anto (kuvan keskellä) yhdessä muiden intialaisten seminaarilaisten kanssa.

Sukupolvelta toiselle periytyvä usko

"Keralilaisissa (eteläintialaisissa) perheissä, kuten omassani, on usein - joilla on syvään juurtunut katolinen usko, joka siirtyy sukupolvelta toiselle.. Tämä määrätietoisuus perheen rukouksessa ja hengellisissä käytännöissä voi olla arvokas opetus eurooppalaisille perheille, jotka pyrkivät vahvistamaan uskoaan", nuori intialainen seminaarilainen sanoo.

Lapsuudessa alttaripoikana toimiminen herätti hänessä palavan halun ryhtyä katoliseksi papiksi. Valmistuttuaan lukion opinnoista hän astui pappisseminaariin 31. toukokuuta 2015. Hän muistaa tarkan päivämäärän suurella ilolla ja toivolla.

5

Kristinuskon alkuperä hänen intialaisessa hiippakunnassaan

Kristinuskon alkuperä hänen hiippakunnassaan (Neyyattinkara) juontaa juurensa vuoteen 1600, jolloin joukko katolilaisia, jotka Pyhä Fransiskus Xavier kastoi, asettui asumaan alueen paikkakunnille, kuten Neyyattinkaraan, Vlathankaraan, Amaravilaan ja Parassalaan.

Vuonna 1707 jesuiittalähetyssaarnaaja Fr. Severia Borgis aloitti Nemomin lähetystyön. Ensimmäiset käännynnäiset tulivat Nairin yhteisöstä, ja tämän hiippakunnan ensimmäinen kirkko pystytettiin vuonna 1775 Amaravilaan.

11 % katolilaisista 11 % katolilaisista

Mutta katolisen uskon leviäminen lisääntyi hänen hiippakunnassaan 1900-luvun alussa pyhimyksen lähetystyön myötä. Arkkipiispa Aloysius Maria Benziger (OCD).

"Hänen pyhä elämänsä, hänen voimakas johtajuutensa, hänen lähetysinnokkuutensa ja hänen antelias avustuksensa lähetyspappeja kohtaan tasoittivat tietä useiden kirkollisten yhteisöjen muodostamiselle ja monien kirkkojen pystyttämiselle", Anto sanoo.

Lopuksi 14. kesäkuuta 1996 Johannes Paavali II antoi bullassaan Ad Aptius Provehendum perusti Neyyattinkaran latinalaisen hiippakunnan.

Nykyään hiippakunnan väkiluku on 1 467 000, joista 160 795 on katolilaisia eli 11 %.

Pappispula: suuri haaste

"Kun katolinen väestö on suhteellisen pieni koko väestöön verrattuna, evankelioimiselle ja useampien ihmisten tavoittamiselle on potentiaalinen tarve", sanoo Anto, jonka mukaan kutsumusten tarve ja pappispula hänen hiippakunnassaan on suuri haaste.

Paradoksaalista kyllä, tässä osassa Intiaa on paljon seurakuntia ja lähetyskeskuksia, ja hiippakunnalla on suuri vastuu huolehtia uskoviensa riittävästä sielunhoidosta, koska intialaiset kunnioittavat katolinen pappi ja pitää häntä suuressa arvossa.

Mitä eurooppalaiset voivat oppia Intiasta?

Tämä pappispula ei estä Keralan seurakuntaelämä on hyvin aktiivista.elinvoimaiset yhteisöt, jotka edistävät tunnetta kirkkoon kuulumisesta ja osallistumisesta.

"Tämä on jotain, mikä voi innoittaa eurooppalaisia seurakuntia: luoda houkuttelevampia ja osallistavampia ympäristöjä nuorille", nuori seminaarilainen sanoo.

seminaarilaiset bidasoa-musiikkifestivaali
Anton luokkatoverit mariachiksi pukeutuneina soittamassa loppuvuoden festivaaleilla Bidasoassa.

Intian kulttuurinen ja uskonnollinen monimuotoisuus

Toinen Anto Benzigarin maakunnan Keralan rikkauksista on rikas kulttuuriperintö, jossa yhdistyvät hindulaiset, kristilliset ja muslimiperinteet. Hänestä tämä kulttuurinen monimuotoisuus luo ainutlaatuisen ja elinvoimaisen yhteiskunnan, jossa eri taustoista tulevat ihmiset voivat elää ja työskennellä yhdessä.

"Uskon, että tämä ominaisuus voi innostaa eurooppalaisia omaksumaan kulttuurista monimuotoisuutta ja oppimaan erilaisista perinteistä", hän sanoo.

Yksi asia, jota eurooppalaiset voivat myös oppia Keralalta, on se, miten voittaa esteet: "Kerala on kohdannut lukuisia haasteita, kuten luonnonkatastrofeja ja sosioekonomisia ongelmia. Keralalaiset ovat kuitenkin osoittaneet huomattavaa sitkeyttä ja pystyneet selviytymään haasteista. vahva yhteisöllisyys näiden vastoinkäymisten voittamiseksi.. Tämä sinnikkyyden henki voi innostaa eurooppalaisia kohtaamaan omat vaikeutensa.

Elämän rikkaus Bidasoassa

Mutta Anto Benzigar hankkii myös paljon tietoa Espanjasta. Kielen lisäksi, joka antaa hänelle kansainvälisen perspektiivin, maamme kulttuuriperinnön ja sen erilaiset ajattelutavat.

Kuten hän sanoo, Espanjan rikas historia ja taide antavat hänelle tietenkin syvemmän käsityksen maan menneisyydestä.

Mutta tärkeintä on kansainvälinen näkökulma, joka asuu Bidasoa Kansainvälinen seminaari: "Erilaisista taustoista ja kulttuureista tulevien ihmisten tapaaminen edistää ymmärrystä, suvaitsevaisuutta ja laajempaa maailmankuvaa", hän sanoo tyytyväisenä.

Tähän hän lisää laajan teologisen, hengellisen, inhimillisen ja yhteisöllisen koulutuksen, koska hänestä seminaarissa eläminen edistää yhteisöllisyyttä ja yhteisiä arvoja.

"Opettelen elämään lähempänä toisia, vaalimaan suhteita ja tukemaan toisiamme tällä henkisellä matkalla. Lisäksi saamani pastoraalikokemus, kuten vapaaehtoistyö paikallisissa seurakunnissa tai työskentely syrjäytyneiden yhteisöjen parissa, on erittäin arvokasta toisten palvelemisessa. Kaikki tämä edistää syvempää henkilökohtaista kasvua, hallitsemaan aikaani, kehittämään itsekuria ja vaalimaan sisäistä rauhaa", hän päättää.

Anto Benzigar seminaarikoulutus Intia

21. vuosisadan papin seitsemän ominaisuutta

Tämä nuori intialainen seminaarilaisopiskelija, joka kohtaa suuren haasteen palattuaan kotiinsa, uskaltaa ottaa käyttöön seitsemän 2000-luvun papin ominaispiirrettä, joiden tarkoituksena on elää palvelemiensa ihmisten hyväksi.

1. Aito ja helposti lähestyttävä

  • Nykyajan nuoret arvostavat aitoutta. Nuoren papin on oltava aito ja samaistuttava, esitettävä itsensä todellisena ihmisenä, jolla on todellisia elämänkokemuksia ja kamppailuja.
  • Lähestyttävyys on avainasemassa. Nuoren papin on luotava avoin ja tervetulleeksi toivottava ilmapiiri, jossa ihmiset tuntevat olonsa mukavaksi jakaa ajatuksiaan ja huolenaiheitaan.

2. Teknologia-asiantuntija ja kommunikointikykyinen

  • Nykypäivän digitaaliaikana nuoren papin pitäisi olla mukava käyttää teknologiaa yhteydenpitoon ihmisten kanssa. Tämä voi tarkoittaa sosiaalista mediaa, verkkoalustoja ja digitaalisia viestintävälineitä.
  • Vahvat viestintätaidot ovat välttämättömiä saarnaamisessa, opettamisessa ja neuvonnassa. Nuoren papin on kyettävä ilmaisemaan uskonsa selkeästi ja houkuttelevasti.

3. Myötätuntoinen ja osallistava

  • Nuoren papin on oltava myötätuntoinen ja ymmärtäväinen, ja hänen on osoitettava empatiaa ihmisiä kohtaan, jotka ovat eri elämäntilanteissa.
  • Sen tulisi olla osallistava ja tervetulleeksi toivottava kaikille taustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai vakaumuksesta riippumatta.

4. Intohimoinen ja tehtäväänsä suuntautunut

  • Nuoren papin on oltava intohimoinen uskonsa suhteen ja motivoitunut palvelemaan muita. Hänellä on oltava selkeä päämäärätietoisuus ja halu vaikuttaa maailmaan.
  • Hänen pitäisi olla valmis menemään perinteisiä papin tehtäviä pidemmälle, osallistumaan sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyviin kysymyksiin ja puolustamaan syrjäytyneitä.

5. Avoin oppimiselle ja kasvulle

  • Maailma muuttuu jatkuvasti, ja nuoren papin on oltava avoin oppimiselle ja kasvulle. Hänen on oltava valmis omaksumaan uusia ajatuksia ja sopeutumaan yhteisönsä muuttuviin tarpeisiin.
  • Sen olisi etsittävä mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen ja ammatilliseen kehittymiseen.

6. Yhteistyökykyinen ja tiimityöskentelyyn suuntautunut

  • Papin on tänä aikana toimittava tiiminä, yhteistyössä muiden pappien, uskonnollisten johtajien ja maallikoiden kanssa.
  • Heidän on oltava halukkaita jakamaan lahjojaan ja kykyjään ja tukemaan muiden työtä.

7. Avoimuus tieteelliselle tutkimukselle

  • Nuoren papin olisi suhtauduttava tieteeseen avoimin mielin ja tunnustettava sen panos maailmankaikkeuden ymmärtämisessä. Kunnioittava vuoropuhelu tiedemiesten kanssa voi auttaa kuromaan umpeen uskon ja tieteen välistä kuilua. Tämä voi johtaa molempien näkökulmien syvempään ymmärtämiseen.
  • Mutta ennen kaikkea papin on pyrittävä olemaan hyvin pyhä ja rukoilemaan jatkuvasti.

Marta SantínUskontotietoon erikoistunut toimittaja.