"Nimeni on Victor Manuel Martinez, olen San Vicenten hiippakunnasta, El Salvadorista. Olen 33-vuotias. Minut vihittiin papiksi 5. huhtikuuta 2014, ja tänä vuonna 2022 olen täyttänyt kahdeksan vuotta pappisvirassa.

Ensimmäisen vuoden olin hiippakuntani pienen seminaarin vararehtori, sitten minusta tuli katedraalin kirkkoherra. Sitten vuonna 2020 Jumala antoi minulle monien hyväntekijöiden anteliaan avun ansiosta mahdollisuuden aloittaa kanonisen oikeuden opinnot. Tänä toukokuussa 2022 suoritan toisen vuoden loppuun (kolmas vuosi on vielä edessä). Tutkinnon toinen vuosi on paljon vaativampi kuin ensimmäinen, mutta samalla jännittävä, koska avioliiton tai kirkon oikeusprosessien kaltaisten aiheiden käsittely on avannut minulle monia työaloja ja antanut uusia ideoita ja aloitteita, joita voin soveltaa pastoraalielämässä esiintyviin ongelmiin.

Olen pohtinut paljon kahta asiaa: toisaalta avioliittotapausten käsittelyn nopeuttamista. Hiippakunnassani on avioliiton mitätöintiasioita, jotka ovat koulutetun henkilöstön puutteen vuoksi vuosia jäljessä aikataulusta. Työskennellessäni hiippakunnassani tiesin useista tapauksista, joissa ihmiset halusivat ratkaista henkilökohtaisen tilanteensa, mutta olivat odottaneet vuosia. Ja avioliitto-oikeuden opiskelu on antanut minulle ideoita siitä, miten prosessia voitaisiin nopeuttaa. Mekanismit ovat jo olemassa, nyt tarvitaan vain ihmisiä, jotka panevat ehdotetut prosessit liikkeelle.

Toinen kysymys koskee suojamekanismeja mahdollisia rikoksia vastaan. Tutustuessani tarkemmin kanoniseen oikeuteen olen havainnut, että kirkolla on jo joukko mekanismeja, jotka ovat lyhyesti sanottuna toimenpiteitä, joilla suojellaan ja taataan, että päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti. Varmasti on aina enemmän ja parempia asioita, joita voidaan tehdä. Ja ehkäpä tietämättömyys kanonisesta oikeudesta on johtanut tilanteisiin, joita nykyään pahoittelemme rikoksesta epäiltyjen tilanteiden käsittelyssä.

Monet ihmiset mahdollistavat anteliaasti ja uhrautuvasti pappien pääsyn opiskelemaan Navarran yliopiston kirkollisiin tiedekuntiin. Vilpittömimmät kiitoksemme ovat rukoukset, joita lausumme hyväntekijöidemme puolesta erityisesti pyhässä messussa. Se, mitä he anteliaasti kylvävät, ei ole hyväksi ainoastaan pappiskoulutuksellemme ja hiippakunnillemme vaan koko kirkolle, sillä lopulta olemme yksi perhe.

Palkitkoon Jumala anteliaisuutenne runsain mitoin. Palvelijanne Kristuksessa Jeesuksessa.