Ricardo Daniel Quevedo Contreras on seminaarilainen El Vigían ja San Carlos de Zulian hiippakunnassa Venezuelassa. Hän on nuorin kolmesta katolisen perheen veljeksestä.
Olen luonnontieteiden kandidaatti, joka on valmistunut Liceo Bolivariano Dr. Alberto Adriani de El Vigíasta, Mérida-Venezuelan osavaltiosta.
Odottaessani ilmoittautumista yliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä, vuoden 2013 pyhällä viikolla tunsin Herran kutsun.
Kaikki alkoi palmusunnuntaina, joka osui yhteen äitini syntymäpäivän kanssa. Ehtoollisen jälkeen, kiitospäivän aikana, sain vastauksia moniin kysymyksiin, joita minulla oli ollut lapsesta asti. Kaikkina pyhän viikon päivinä kävin juhlissa, mutta minun on nostettava esiin krismamessu.
Ennen messun alkua eräs nainen (jota en enää koskaan nähnyt) tuli luokseni kertomaan, että seminaarilaiset kutsuttiin valmistautumaan messun alkamiseen. Vastasin, etten ole seminaarilainen, mutta hän vaati.
Mitä seuraavaksi tapahtui, voidaan yleensä tiivistää kahteen lauseeseen. Profeetta Jeremian lauseeseen: "Herra sanoi minulle: "Ennen kuin muodostin sinut kohdussa, minä valitsin sinut, ennen kuin astuit ulos kohdusta, minä vihkin sinut ja nimitin sinut profeetaksi kansoille. Minä sanoin: "Sinä olet profeetta, ja minä kutsuin sinut profeetaksi: -Herrani, katso, minä en voi puhua, sillä minä olen vasta lapsi. Herra sanoi minulle: "Älä sano, että olet lapsi; minne minä sinut lähetän, sinne sinä menet, ja mitä minä käsken sinua, sitä sinä puhut". Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi vapauttaakseni sinut". -Herran oraakkeli-(Jer 1:4-7) ja pyhän Augustinuksen, Hippon piispan: "..." (Jer 1:4-7) ja pyhän Augustinuksen, Hippon piispan: "...".Myöhään rakastin sinua, kauneus niin vanha ja niin uusi, myöhään rakastin sinua! ja sinä olit sisälläni ja minä olin ulkopuolella, ja niin etsin sinua ulkopuolelta.....".
Ensimmäiseksi puhuin asiasta seurakuntani papin, Don Germánin, kanssa, joka oli hyvin iloinen puolestani ja kehotti minua toimimaan alttarin palvelijana "jonkin aikaa", kun osallistuisin ammatillisiin retriitteihin.
Yllätykseni oli se, että vajaat kaksi kuukautta myöhemmin minulle kerrottiin, että elokuussa järjestettäisiin pääsykoekurssi seminaariin, enkä ollut kertonut siitä perheelleni, mutta kun kerroin heille, se oli suuri ilo kaikille, erityisesti isälleni, jonka seminaariveli (Romulo) kuoli leukemiaan, kun hän oli vain muutaman kuukauden päässä opintojensa päättymisestä.
Astuin San Buenaventuran seminaariin 29. syyskuuta 2013, ja propeuteutiikka oli hieno yhteisöllinen kokemus. Tässä seminaarissa suoritin sitten filosofian 1. ja 2. vuoden. On kummallista, että juuri sinä vuonna, kun aloitin koulutukseni, hiippakuntani jäi tyhjäksi, ja D. Germán, seurakuntani pappi, otti hiippakunnan hallinnon haltuunsa hieman yli kahdeksi vuodeksi. Seurakuntapappini Germán otti hiippakunnan hallinnon haltuunsa hieman yli kahdeksi vuodeksi.
Maaliskuussa 2015 pyhä isä Franciscus nimitti entisen rehtorini Juan de Diosin El Vigían ja San Carlos del Zulian hiippakunnan piispaksi. Hänen piispaksi vihkimisensä tapahtui 4. heinäkuuta 2015 seurakunnassani, Our Lady of Perpetual Helpin katedraalissa. Messun lopussa hän kertoi minulle, että hän halusi minun jäävän vuodeksi työskentelemään hänen kanssaan kuraatioon ja auttamaan häntä liturgiakomissiossa, mikä oli minulle ilo, mutta samalla suuri velvoite.
Kun "pastoraalivuosi" oli ohi, hän kertoi minulle aikomuksestaan, että minun pitäisi opiskella filosofian kolmatta vuotta Pilarin neitsyt Marian seminaarissa, ja niin tapahtui. Pari kuukautta myöhemmin hän kertoi minulle, että hän aikoi opiskella seminaarissa vain yhden vuoden, sillä hän oli suunnitellut lähettävänsä minut opiskelemaan Madridin seminaariin.
Tämän uutisen edessä aloin hoitaa passia koskevia paperitöitä, jotka Venezuelassa ovat yhä monimutkaisempia. Puhun tammikuusta 2018. Heinäkuussa hän kertoi minulle, että Madridissa se ei ollut enää mahdollista ja että minun pitäisi jatkaa seminaarissa "toistaiseksi".
Passista ei vieläkään mitään, vaikka kävin kahdesti Caracasin keskustoimistossa, enkä saanut mitään vastausta (oli mahdollista käyttää "yhteyshenkilöitä" tai asiamiehiä, jotka veloittivat jopa 2 000 dollaria, mutta minulla ei ollut kumpaakaan vaihtoehtoa). Marraskuussa Monsignor Juan de Dios lähetti minulle asiakirjat, jotka minun oli lähetettävä hakeakseni pääsyä Navarran yliopistoon.
Toukokuun 17. päivänä 2019 saapui kansio, jossa oli kaikki yliopiston asiakirjat, ja olin ilman passia. Luovutin tilanteen siunattuun Guadalupe Ortiziin ja odotin pari viikkoa. Lähdin seminaarista hoitamaan tarvittavia passimuodollisuuksia Caracasissa, mutta en nähnyt valoa missään.
Kun kaikki näytti olevan menetetty, kun minulla ei ollut rahaa eikä "kontaktia" tunnistustoimiston päämajassa, joku lähestyi minua ja pyysi minua seuraamaan häntä. Menimme huoneeseen, jossa kulki vain korkea-arvoisia valtion virkamiehiä, ja yhtäkkiä olin virkamiehen edessä, joka sanoi minulle, että kahden päivän kuluttua saat passisi, ja niin se oli. Minun oli maksettava oikeudenkäyntimaksu, ja 48 tunnin kuluessa sain passini.
Kaikki on ollut siunaus. Minun on tunnustettava, että siitä lähtien, kun aloitin koulutukseni (2013), minulla oli haaveena päästä Navarran yliopistoon, mutta pidin sitä kaukana, sillä hiippakunnassani ei ole tapana lähettää seminaarilaisia opiskelemaan maan ulkopuolelle, ja itse asiassa olen ensimmäinen.
Jäähyväiset kotoa olivat hieman vaikeat, kyyneleitä ja monia sekalaisia tunteita, mutta löydän silti rauhan paavi Benedictus XVI:n 19. huhtikuuta 2005 esittämistä sanoista: ".....".Herra, miksi pyydät tätä minulta ja mitä pyydät minulta? Se on raskas taakka, jonka asetat hartioilleni, mutta jos pyydät minua, lasken verkkoni sinun sanallasi luottaen siihen, että johdatat minua kaikkine heikkouksineni.".
Ja kuten hän itse sanoi viimeisessä kuulemisessaan:"Kirkon rakastaminen merkitsee myös rohkeutta tehdä vaikeita ja tuskallisia päätöksiä, aina kirkon hyvää eikä omaa etua ajatellen." (27/II/2013).
Tästä syystä muistan aina seurakuntapastorin jäähyväissanat lentokentällä: "Älä unohda Rikhardia, mistä tulit, jotta sinut koulutetaan palvelemaan paremmin".
