Jouluaattona 1986 Andreas Widmer suoritti ensimmäisen palveluksensa sveitsiläiskaartilaisena paavi Johannes Paavali II:n, pomonsa, palveluksessa.
Heidän ensimmäinen tapaamisensa tapahtui, kun Johannes Paavali II käveli ulos paavin asunnon ovesta ja oli matkalla viettämään keskiyön messua. Kuka olisi uskonut, että Karol Wojtyla tekisi häneen lähtemättömän vaikutuksen tuona ensimmäisenä hetkenä!
Juuri paavin suuri kyky olla siinä, mitä hän teki, sai hänet ymmärtämään nuoren, aloittelevan sveitsiläiskaartilaisen henkilökohtaiset olosuhteet. Olosuhteet, jotka aiheuttivat hänelle levottomuutta, kunnes Johannes Paavali II aloitti keskustelun.
Widmer oli nuori, hän kaipasi perheensä korkeimmalla korkeudella Joulu ja hän tunsi itsensä hieman masentuneeksi ja itsevarmaksi. Hän ei ollut keskustellut tästä tunteesta kenenkään kanssa.
Johannes Paavali II tuli hänen luokseen ja sanoi: "On selvää, että tämä on ensimmäinen joulusi poissa kotoa! Arvostan suuresti sitä uhrausta, jonka teette kirkon hyväksi. Aion rukoilla puolestasi tänä iltana messussa". Kukaan hänen kollegoistaan ja ystävistään ei ollut huomannut hänen ahdistustaan sinä yönä.
Sen täytyi olla 1,2 miljardin katolilaisen johtaja, joka huomasi sen ja antoi hänelle opetuksen palveluhalukkaan johtajuudesta.
Ja pitää katseensa koholla ja suunnattuna kaukaisuuteen. "Johannes Paavalilla oli aina koko elämäni perspektiivi, kun hän puhui minulle. Olen vakuuttunut siitä, että tämä on luonnollinen seuraus siitä, että hän on omistautunut pitkään yliopistolle kappalaisena.
Kerran hän pysähtyi puhumaan minulle. Hän halusi tietää, miten minulla menee ja pidänkö sveitsiläisenä vartijana olemisesta paljon vai vähän. Kerroin hänelle ammateistani ja huolistani, jotka kaikki keskittyivät lyhyeen tulevaisuuteen.
Hän auttoi minua siirtymään lyhyen aikavälin visiosta pitkän aikavälin visioon loppuelämästäni. Widmerin mukaan paavi patisti häntä aina tavoittelemaan korkeampia tavoitteita eikä jäämään kiinni keskinkertaisuuteen. "Hän patisti minua ajattelemaan isosti.
"Aina kun puhuin Juan Pablo, Jopa silloin, kun kävin vain tervehtimässä, hän sai minut tuntemaan, että olin syy siihen, että hän nousi aamulla ylös.
Palataanpa Widmerin ensimmäiseen tapaamiseen uuden pomonsa kanssa tuona jouluaattona. Widmer myöntää, että hän oli surullinen ja päättänyt lähteä palveluksesta. Hän ajatteli tuolloin, että hän oli tehnyt valtavan virheen ilmoittautuessaan Sveitsin kaartin joukkoihin.
Kun paavi lähti asunnostaan, hän olisi voinut yksinkertaisesti kävellä ohi. "Mutta hän ei vain kävellyt ohi. Hän pysähtyi ja tajusi, että olin vaikeuksissa ja että olin olosuhteideni todellinen syy. Hänellä oli hieno kyky huomata asiat juuri oikealla hetkellä, havaita kohtaamiensa ihmisten todelliset tunteet."
Johannes Paavali sai ihmiset tuntemaan itsensä erityiseksi, koska hän oli läsnä. Tämä on yleinen piirre johtajassa, joka innostaa ihmisiä.
"Ihmiset, jotka kertovat työskentelevänsä johtajille, jotka inspiroivat heitä, kommentoivat lähes aina, että heidän pomonsa saa heidät tuntemaan itsensä sillä hetkellä huoneen tärkeimmäksi ihmiseksi ja että heidän pomonsa aidosti välittää heidän hyvinvoinnistaan".
Kuvassa Andreas Widmer tervehtii silloista paavi Johannes Paavali II:ta.
"Johannes Paavali uskoi minuun enemmän kuin minä itse, Widmer sanoi. "Se vahvisti itsetuntoani ja antoi minulle mahdollisuuden saavuttaa enemmän kuin olisin uskonut mahdolliseksi. Hän uskoi minuun ennen minua.
Innostavat johtajat uskovat ihmisiin, usein jopa enemmän kuin he itse uskovat itseensä, ja vielä vahvemmin. Meillä on esimerkki miljoonista nuorista ympäri maailmaa, joiden itsetunto kasvoi, koska Johannes Paavali II innoitti heitä uskomalla heidän mahdollisuuksiinsa ja jätti heille viestin "Älkää pelätkö".
Widmerin mukaan Johannes Paavali II puhui työstä taakan sijaan mahdollisuutena tulla sellaiseksi, jollaiseksi meidät on kutsuttu. Hän uskoi vakaasti, että se on työ mikä tekee meistä todella ihmisiä.
Johannes Paavali uskoi, että kun teemme työtä, emme vain "tee enemmän". Laborem Exercens paavi kirjoitti: "Työ on ihmisen maanpäällisen olemassaolon perusulottuvuus".
Johannes Paavali II juhli yrittäjyysilmiötä, koska jonkin luominen tyhjästä on olennainen osa kaikkea hengellisyyttä.
"Aivan kuten niillä, jotka uskovat, on uskoa Luojaansa, myös yrittäjällä on oltava uskoa visioonsa, uskoa tiimin kykyyn toteuttaa visio ja uskoa siihen, että se, mitä hän aikoo saavuttaa, liittyy vahvasti johonkin itseään suurempaan."
Johannes Paavali II vakuutti Widmerin siitä, että yrittäjyys oli hieno polku, jolle hän voisi rakentaa elämänsä, polku, jolla hän voisi käyttää hänen lahjatHankkeen tavoitteena on auttaa lapsia, kykyjä ja ideoita avaamaan koko potentiaalinsa ja siten osallistumaan luomistyöhön.