LAHJOITA NYT

CARF-säätiö

31 tammikuu, 22

Blogi

Jumalan sana sunnuntai

Tammikuun 23. päivänä vietimme Jumalan sanan sunnuntaita, jonka paavi Franciscus on asettanut tavallisen ajan kolmanneksi sunnuntaiksi. Pastoraalinen aloite, jonka tarkoituksena on edistää uskovien kouluttautumista, jotta he voisivat ammentaa Pyhästä Kirjoituksesta "viisauden, toivon ja elämän mittaamattomat hedelmät" (kirje Aperuit illis, 30-IX-2019).

Sen saarna PietarinkirkossaPaavi muistutti Jumalan sanan aloitteellisuudesta maailman luomisessa ja hänen rakkaudestaan, joka on valinnut meidät Kristuksessa, ikuisessa sanassaan. Jos Jumala puhui meille Vanhassa testamentissa profeettojen kautta, ajan täyteydessä tämä sana on täyttynyt: se ei ole enää lupaus, vaan se on toteutunut (vrt. Lk 4:21). Nyt "Pyhän Hengen voimalla hän on asunut keskuudessamme ja haluaa tehdä meistä asuinsijansa, täyttää odotuksemme ja parantaa haavamme".

Kuten ne juutalaiset, jotka katselivat häntä Nasaretin synagogassa ja kiinnittivät katseensa häneen (vrt. Lk 4:20), myös meidän pitäisi pystyä ymmärtämään tämän Sanan, joka on Kristus, radikaali uutuus. Franciscus ehdottaa, että voimme tarkastella siinä kahta toisiinsa liittyvää näkökohtaa: "Sana paljastaa Jumalan ja Sana johdattaa meidät ihmisen luokse". Hän on keskipisteessä, hän paljastaa Jumalan ja johdattaa meidät ihmisen luo".

Jumalan paljastava sana

Ensimmäinen, Sana paljastaa Jumalan. "Se paljastaa meille Jumalan kasvot Hänenä, joka huolehtii köyhyydestämme ja on huolissaan kohtalostamme".. Ei taivaaseen sulkeutuneena tyrannina eikä kylmänä, välinpitämättömänä ja rauhallisena tarkkailijana, neutraalina ja välinpitämättömänä jumalana. Hän on "Jumala meidän kanssamme", lihaksi tullut Sana, joka ottaa kantaa puolestamme ja on mukana ja sitoutunut kipuumme, ihmisen "rakastava Henki".

Tuon Sanan pätevänä puolestapuhujana kirkossa Franciscus puhuttelee kuulijoitaan, jokaista meistä, henkilökohtaisesti:

"Hän on läheinen, armollinen ja hellä JumalaHän haluaa vapauttaa sinut taakoista, jotka murskaavat sinut, hän haluaa lämmittää talven kylmyyttäsi, hän haluaa valaista pimeät päiväsi, hän haluaa tukea epävarmoja askeleitasi. Ja hän tekee sen Sanallaan, jolla hän puhuu teille palatakseen takaisin sytyttää toivon pelkosi tuhkan keskelle, saada sinut löytämään ilon jälleen kerran. surusi sokkeloissa, täyttämään toivolla yksinäisyytesi katkeruuden. Hän saa sinut kävelemään, ei labyrintissa, vaan matkan varrella, jotta voisit tavata hänet joka päivä."

Siksi Franciscus kysyy meiltä, kannammeko sydämessämme ja välitämmekö kirkossa tätä todellista Jumalan "kuvaa", käärittynä uskon luottamukseen, armoon ja iloon. Tai jos päinvastoin näemme ja näytämme hänet tiukasti, pelon peitossa, vääränä epäjumalana, joka ei auta meitä eikä ketään muutakaan.

Jumalan sana sunnuntaina - Paavi Franciscus - CARF Experts - CARF Experts

"Jumalan sana ei ole kuollut kirjain, vaan henki ja elämä."

Sana johdattaa meidät toisten luo

Toiseksi, Sana johdattaa meidät ihmisen luo. Kun ymmärrämme, että Jumala on myötätuntoinen ja armollinen, voitamme kylmän, ulkoisen uskonnollisuuden houkutuksen, joka ei kosketa ja muuta elämää. "Sana kehottaa meitä lähtemään ulos itsestämme, jotta voisimme lähteä veljiemme ja sisariemme luo Jumalan vapauttavan rakkauden ainoalla nöyrällä voimalla".

Näin Jeesus teki ja sanoi Nasaretin synagogassa paljastaessaan, että "Hänet on lähetetty kohtaamaan köyhät - eli meidät kaikki - ja vapauttamaan heidät". Hän ei tullut toimittamaan sääntöjä vaan vapauttamaan meidät sielumme kahleista, jotka vangitsevat sielumme.. "Tällä tavoin hän paljastaa meille, mikä on Jumalaa eniten miellyttävä palvonta: lähimmäisestä huolehtiminen".

Siksi Jumalan Sana vastustaa jäykkyyttä: "Jäykkyys ei muuta meitä, se vain peittää meidät, Jumalan Sana muuttaa meidät". Tunkeutuu sieluun kuin miekka (vrt. Hebr 4:12): toisaalta se lohduttaa ja paljastaa meille Jumalan kasvot, toisaalta se provosoi ja ravistelee meitä, osoittaa meille ristiriitaisuutemme ja asettaa meidät kriisiin. "Se ei jätä meitä rauhaan, jos tämän rauhan hinnan maksaa epäoikeudenmukaisuuden ja nälän repimä maailma, jonka seurauksista kärsivät aina heikoimmat (...) Sana asettaa kriisiin ne meidän oikeutuksemme, jotka aina tekevät sen, mikä ei toimi, riippuvaiseksi toisesta tai muista".

Paavi ei puhu teorioista: "Kuinka paljon tuskaa me tunnemme, kun näemme veljiemme ja sisariemme kuolevan merellä, koska heitä ei päästetä maihin".

Hän syventää miekkaa sieluun: "Jumalan sana kutsuu meitä tulemaan esiin, ei piiloutumaan ongelmien monimutkaisuuden taakse, 'ei ole mitään tehtävissä' tai 'mitä voin tehdä' tai 'se on heidän tai hänen ongelmansa'. Se kehottaa meitä toimimaan, yhdistämään Jumalan palvonnan ja ihmisten huolenpidon".

Franciscukselle tyypillisen nykyaikaiselle pelagianismille ominaisen jäykkyyden lisäksi myös kaikki uusgnostilaisille liikkeille tyypillinen "enkelimäinen" tai disinkarnoitunut "hengellisyys" on Jumalan sanan vastaista. Paavi kuvailee sitä kuvaavasti: "Hengellisyys, joka asettaa meidät "kiertoradalle" huolehtimatta veljistämme ja sisaristamme".

Toisaalta: "Sana, joka tuli lihaksi (vrt. Joh. 1:14), haluaa tulla lihaksi meissä. Se ei etäännytä meitä elämästä, vaan tutustuttaa meidät elämään, jokapäiväisiin tilanteisiin, kuuntelemaan veljiemme ja sisariemme kärsimystä, köyhien huutoa, väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta, jotka haavoittavat yhteiskuntaa ja maapalloa, jotta emme olisi välinpitämättömiä kristittyjä vaan työskenteleviä kristittyjä, luovia kristittyjä, profeetallisia kristittyjä".

Jumalan sana ei ole kuollut kirjain, vaan henki ja elämä. Lainaten Madeleine Delbrêliä (ranskalainen mystikko, joka työskenteli Pariisin työläisympäristössä, kuoli vuonna 1964 ja jota parhaillaan autuaaksi julistetaan) Franciscus sanoo, että "Jumalan sanan kuuntelemisen edellytykset ovat tämän päivän olosuhteet: jokapäiväisen elämämme olosuhteet ja lähimmäisen tarpeet" (La alegría de creer, Santander 1997, 242-243).

Paavi huomauttaa, että kaikki tämä velvoittaa meitä ennen kaikkea asettamaan Jumalan sanan sielunhoidon keskipisteeksi, kuuntelemaan sitä ja siitä käsin kuuntelemaan ja ottamaan huomioon muiden tarpeet.

Ramiro Pellitero Iglesias
Pastoraaliteologian professori
Teologinen tiedekunta
Navarran yliopisto

 

Julkaisussa "Kirkko ja uusi evankeliointi".

VOCATION 
JOKA JÄTTÄÄ JÄLKENSÄ

Auta kylvämään
pappien maailma
LAHJOITA NYT