Koffi Edem Amaglo on togolainen pappi.
"Synnyin Togossa ja asuin siellä, kunnes saavuin Roomaan (muuten ensimmäinen oleskeluni Euroopassa) jatkaakseni teologisia opintojani.
Olen äitini viides lapsi. Isälläni on enemmän lapsia; hän elää moniavioisuudessa. Jo hyvin varhain lapsuudessani opin yhdessä äitini ja sisarusteni kanssa kiinnostumaan kirkosta ja kristillisestä uskosta. Aloitin katekismuksen ahkerasti peruskoulussa ja sain kristillisen vihkimykseni sakramentit samalla, kun suoritin ensimmäisen asteen tutkinnon (CEPD) vuonna 1997, 12-vuotiaana.
Jouduin käsittelemään perheriitoja ja poliittisia sosiaalisia ongelmia jo hyvin varhain kotimaassani Togossa (erityisesti vuosina 1990-1992 järjestetty kansallinen lakko). Kaikki tämä on leimannut elämääni ja tulevaa uraani syvästi.
Tuntien Jumalan ja kirkon töiden vetävän minua puoleensa ja miettien lakkaamatta Kristuksen sanoja: "Sadonkorjuu on runsas, mutta työläisiä on vähän" (Mt 9:32-38), tulin 6. marraskuuta 1997, 12-vuotiaana, Agoè-Nyivén Pyhän Pius X:n pieneen seminaariin.
Vuodesta 1997 alkaen aloitin pappisvirkaan tähtäävän koulutuksen ja harkinnan, kunnes sain kandidaatin tutkinnon vuonna 2004 pienessä seminaarissa. Piispani suostumuksella jatkoin koulutustani vuodella Notsèn Pyhän Paavalin propeuteettisessa seminaarissa (2004-2005).
Sen jälkeen opiskelin filosofiaa (2005-2008) ja teologiaa (2009-20013) Lomén Pyhän Johannes Paavali II:n hiippakuntayhtymän suuressa seminaarissa. Filosofian ja teologian kurssien välissä, vuosina 2008-2009, suoritin kanonisen harjoittelun hiippakuntani Jeesuksen pyhän sydämen katedraalissa Loméssa, ja viimeisen seminaarivuoden jälkeen minut vihittiin diakoniksi.
Jumalan armosta minut vihittiin papiksi 21. joulukuuta 2013 Loméssa. Aloitin välittömästi pappisviran, joka on nyt seitsemättä vuotta.
Ensin toimin formaattorina (2013-2014) Pyhän Pius X:n pienessä seminaarissa, jossa olin itsekin ollut seminaarilaisena aiemmin. Sitten suoritin pappisvirkaani Hédzranawoén Cristo Risorton seurakunnan kirkkoherrana vuosina 2014-2020, kunnes saavuin tänne Roomaan.
Kirkkoherrana toimiessani tein yhteistyötä myös Lomén hiippakunnan oikeudenmukaisuuden ja rauhan neuvoston kanssa.
Seurakuntatyötä tehdessäni jouduin saattamaan monia kristittyjä ja myös ei-kristittyjä uskovia, jotka kohtasivat sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen ja perheriitoihin liittyviä ongelmia, jotka uhkasivat ihmisten ihmisarvoa ja elämänkokemusta: lapsia, naisia jne. Lisäksi huomioni kiinnittyi varmasti maamme sosiaalipoliittisen tilanteen yleiseen ilmapiiriin, johon kuuluivat vaalien jälkeiset väkivaltaisuudet, työttömyys ja sen ongelmat jne.
Tajusin, että seminaarissa saamaani koulutusta tällä alalla oli vahvistettava, jotta voisin paremmin auttaa vastaamaan kaikkiin näihin haasteisiin, jotka liittyvät ihmisten hyvinvointiin ja heidän kristillisen elämänsä ja todistuksensa kehittämiseen.
Juuri tässä mielessä pääsin kaitselmuksellisen kohtaamisen kautta hiippakuntani oikeudenmukaisuuden ja rauhan piispallisen neuvoston kanssa suorittamaan oikeusavustajan koulutuksen, ja siitä lähtien minun oli tehtävä yhteistyötä piispani valvonnassa tämän neuvoston kanssa. Pystyimme perustamaan kaikkiin hiippakuntani seurakuntien oikeudenmukaisuuden ja rauhan neuvostoja, jotka toimivat Pyhän istuimen toivomalla tavalla paavillisen oikeudenmukaisuuden ja rauhan neuvoston valvonnassa.
Koska oikeudenmukaisuuden ja rauhan neuvoston tehtävänä on erityisesti kirkon yhteiskuntaopin ja käsiteltyjen kysymysten sekä hoidettujen ongelmien hallitseminen, mikä edellyttää erikoistumista näihin aiheisiin, minun oli välttämätöntä saada moraaliteologista koulutusta, jotta voisin edetä. Tässä piispani näkemyksessä opintojani koskeva hanke tehtiin.
Jumalallinen kaitselmus halusi, että CARF:n hyväntekijäni suostuisivat auttamaan meitä tässä hankkeessa, ja tässä olen nyt, asun Altomonte-pappiskoulussa Roomassa ja opiskelen moraaliteologiaa (lisensiaatti) lokakuusta 2020 alkaen Pyhän Ristin yliopistossa.
Opiskeluhankkeessa, jonka pääasiallisena motiivina on opiskelujeni jälkeinen palvelus oikeudenmukaisuuden ja rauhan neuvostossa, on tarkoitus, että olen kutsuttu käyttämään hankkimiani taitoja hiippakuntani sielunhoidon tämän keskeisen sektorin palveluksessa.
On huomattava, että neuvosto tekee yhteistyötä useiden ihmisoikeuksia edistävien ja puolustavien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, ja kuten sen ohjelman käsitteissä todetaan, se pyrkii työskentelemään oikeudenmukaisuuden ja rauhan edistämiseksi sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden puolesta piispani valvonnassa olevan kirkon yhteiskuntaopin logiikan mukaisesti. Olen luonnollisesti piispani käytettävissä hänen pastoraalisen näkemyksensä mukaisesti.
Haluan ilmaista hyväntekijöilleni kaiken kiitollisuuteni ja hiippakuntani kiitollisuuden heidän anteliaasta avustaan tämän tutkimushankkeen tekemisessä pysyväksi todellisuudeksi. Sitoumukseni on täydellinen koulutustavoitteideni saavuttamiseksi rukoillen, että tämä auttaa minua kasvamaan sisäisesti ja myös Jumalan kansaa. En unohda teitä messun vietossa ja rukouksissani etenkään nyt, kun puhkeaa covid19-pandemia kaikkine seurauksineen. Jatkakoon jumalallinen hyväntahtoisuus työtään jokaisen teistä elämässä.
