Freddie Relator Delatado Jr. on Filippiinien Kabankalanin hiippakunnan pappi. Hän tulee suurperheestä: hän on kahdentoista lapsen, kahdeksan pojan ja neljän tytön, keskimmäinen.
"Kutsumustarinani on hyvin yksinkertainen, mutta uskoin, että juuri yksinkertaisuudessani Jumala tekee minusta suuren ja poikkeuksellisen hänen silmissään.
Haluni tulla papiksi alkoi, kun olin yhdeksänvuotias. Silloin näin seurakuntamme papin antavan meille makeisia. Aina kun hän kulki kylämme läpi, hän pysähtyi hetkeksi, tervehti meitä ja jakoi yksi kerrallaan makeisia, joita hänellä oli. Tämän kokemuksen jälkeen sanoin itselleni, että jonain päivänä minusta tulee pappi, ja minäkin aion antaa lapsille karkkia. Se oli hauskaa, mutta se on totta.
Kun olin lukiossa, minulla oli vain yksi tyttöystävä. Kerran, kun juttelimme, hän sanoi minulle, että puhuin hänelle kuin pappi. Mutta minä nauroin hänelle. Meillä oli erittäin hyvä ja terve suhde kahden vuoden ajan. Minulla oli mielessäni, että hän olisi ikuisesti minun, mutta Jumala johdattaa minut toiselle tielle.
Ennen kuin menin pappisseminaariin, kävin lukion yhdessä kaupungin koulussa. Siellä liityin opiskelijoiden kampuspalveluun, koska kyseessä oli katolinen koululaitos. Päätehtävämme tuossa palveluksessa oli valmistella koulun uskonnollisia tilaisuuksia. Kun olin kolmannella opiskeluvuodellani, pappi vietti messun koulussamme. Se oli osa kuukausittaista uskonnollista toimintaa koulussa. Ennen loppusiunausta pappi ilmoitti, että pappisvirkaan haluavilla olisi ensi lauantaina pääsykoe.
Messun jälkeen uskonnonopettajamme kehotti minua yrittämään pappisviran pääsykokeeseen. Mutta sanoin hänelle, että ehkä ensi kerralla. Hän sanoi, että yritä tehdä se. Hän sanoi minulle, että jos se on Jumalan tahto, hän antaa sen minulle. Niinpä opettajani vakuutti minut osallistumaan pääsykokeeseen. Jumalan armosta läpäisin sen ja pääsin haastatteluun. Tuona aikana en tiedä, mitä tunsin. Minulla oli epävarma tunne. Mutta minulla oli se pohdinta, että ehkä Jumala käyttää muita ihmisiä ohjaamaan toisia heidän tulevaisuuttaan varten.
Yhden kuukauden ajan en voinut nukkua hyvin, koska mielessäni oli, että minun on ensin saatava koulunkäyntini yliopistossa päätökseen. Ajattelin myös, että minulla on tyttöystäväni. Perheeni halusi nähdä minut jonain päivänä opettajana.
Niinpä menin koulumme johtavan papin luo. Kerroin hänelle tilanteestani. Neljän tunnin jakamisen ja keskustelun jälkeen hän sanoi minulle, että anna Jumalan puhua sinulle rukouksissasi ja anna aikaa harkita. Niinpä vietin paljon aikaa rukoillen kirkossa.
Sanoin rukouksessani: "Jumala, jos todella haluat, että minusta tulee pappi, anna minun kuulla äänesi juuri nyt". Hän oli niin kunnianhimoinen ja vaativa. Valitettavasti mitään ei tapahtunut.
Mutta yksi asia, jonka huomasin noina rukouksen ja harkinnan hetkinä, oli se, että mielessäni oli kuva papista, joka antaa lapsille karkkia. Yhtäkkiä mieleeni tuli, että juuri silloin aloin haluta papiksi. Jumala toi minut takaisin siihen muistoon, jossa minulla oli tunne tulla papiksi. Nyt sanoin itselleni, että ehkä tämä on Jumalan vastaus minulle. Hän puhui minulle muistojeni kautta elämässäni.
Tämän kokemukseni jälkeen olin rohkeampi puhumaan vanhemmilleni ja myös tyttöystävälleni. Minun oli hyvin vaikeaa päästää irti hetkeksi ja ottaa etäisyyttä rakkauteeni, perheeseeni ja ystäviini. Mutta luojan kiitos he ymmärsivät minua ja antoivat minun päästä seminaariin.
Elämässäni seminaarissa oli ylä- ja alamäkiä. Kohtasin monia ongelmia ja vaikeuksia.
Muistan, kun olin toisella teologian vuosikurssillani, kun isäni kuoli, halusin melkein luovuttaa, mutta tiesin syvällä sydämessäni, että Jumala huolehtisi minusta ja perheestäni. Myös Filippiineillä, erityisesti meidän hiippakunnassamme, ennen papiksi ryhtymistä on opiskeltava ensin viisi vuotta filosofiaa ja sitten viisi vuotta teologiaa. Vaikka olisitkin jo ammattilainen, meidän on pakko käydä läpi kymmenen vuoden seminaarikoulutus. Kymmenen vuoden seminaarikoulutuksen jälkeen on yksi tai kaksi vuotta pastoraalista työtä hiippakuntamme eri seurakunnissa. Se oli hyvin raskas ja pitkä koulutus, mutta luojan kiitos se ei koskaan jättänyt minua.
Niinpä yhdentoista ja puolen seminaarivuoden ja pastoraalikoulutuksen jälkeen minut vihittiin diakoniksi viime joulukuun 8. päivänä 2015 ja sitten papiksi viime kesäkuun 27. päivänä 2016.
Kaksi ensimmäistä pappisvuoteni vietin kylämme lähellä sijaitsevan seurakunnan papin avustajana ja kappalaisena eräässä koulussamme, joka sijaitsi myös kylässämme. Kolmas pappisvuoteni vietin toisessa hiippakunnassa, lähellä hiippakuntaamme, lainapappina.
Neljäntenä pappisvuotenani piispa lähetti minut tänne opiskelemaan filosofiaa Navarran yliopistossa Pamplonassa. Tämän tarkoituksena on valmistautua pastoraalin tai seminaarin koulutusvelvollisuuteeni. Tarvitsen vielä yhden vuoden saadakseni tutkintoni valmiiksi, ja sen jälkeen palaan hiippakuntaamme Filippiineille jatkamaan lähetystehtävääni".
Kun olin toisena teologivuotenani, kun isäni kuoli, halusin melkein luovuttaa, mutta tiesin syvällä sydämessäni, että Jumala huolehtisi minusta ja perheestäni.
"Rukoustenne ansiosta etenen eteenpäin pyrkimyksessäni tulla toiseksi Kristukseksi. Samalla tavalla, aivan kuten autatte hengellisesti, autatte myös aineellisesti, koska tämä ei olisi mahdollista ilman ihmisiä, joilla on antelias sydän ja jotka ajattelevat kirkon tulevaisuutta. Tästä syystä kiitän teitä ehdoitta palvelemisen, yhteistyön ja käytettävyyden karismaattisuudesta.
Jumala siunatkoon työtänne kirkossa, jotta se olisi hedelmällistä, ja siunatkoon henkilökohtaista työtänne. Sillä tämä on se asia, josta syntyy enemmän anteliaisuuden tekoja maailmassa, enemmän pappeja kirkossa ja enemmän ihmisiä, jotka ovat omistautuneet esimerkillenne. Suosittelen teitä Äidillemme, Neitsyt Marialle, Isän Jumalan tyttärelle, Pojan Jumalan äidille ja Pyhän Hengen Jumalan puolisolle.
Tue kutsumusta missä päin maailmaa tahansa
A täysi 18 000 euron stipendi on summa, joka tarvitaan, jotta hakija voi asua ja opiskella vuoden ajan yliopistojensa sijaintipaikoissa, olipa se sitten Roomassa tai Pamplonassa. Maailman vähävaraisimmat hiippakunnat vaativat ehdokkailtaan täyden stipendin. Monissa tapauksissa hiippakunta kattaa osan näistä kustannuksista, ja tarvitaan pienempi summa, joka ilmoitetaan aina hakijan hakemuksen yhteydessä.
Mitä täysi stipendi sisältää?
Yli 800 piispaa kaikista viidestä maanosasta hakee stipendejä ehdokkailleen. Teidän kaltaistenne hyväntekijöiden ansiosta CARF täyttää suurimman osan pyynnöistä, mutta tarpeet kasvavat, ja haluamme, että kaikki pyynnöt täytetään.
Kaaviossa esitetään täyden apurahan koostumus.
Ilman pappeja ei olisi kirkkoa. Älköön kukaan menettäkö kutsumustaan resurssien puutteen vuoksi.
Margarita, CARF-lahjoittaja
Tiedustelut [email protected]
Pankkisiirrot osoitteeseen CaixaBank
ES39 - 2100 - 1433 - 8602 - 0017 - 4788.
