Seminaarien ja hiippakuntapappien koulutuksesta aiheutuvien kustannusten on oltava kaikkien kristittyjen yhteinen ponnistus. Hiippakunnat, säätiöt, uskovaiset ja jopa veljeskunnat ja veljeskunnat tekevät nerokasta yhteistyötä, jotta kylvämme maailmaan pappiskutsumuksia.
Perustamisestaan vuonna 1989 lähtien CARF on toiminut linkkinä tuhansien hyväntekijöiden välillä, jotka ovat halukkaita osallistumaan taloudellisesti opintotukien ja stipendien myöntämiseen, jotta papit ja seminaarilaiset eri puolilta maailmaa saisivat vankan teologisen, inhimillisen ja hengellisen valmistuksen.
Yli 800 piispaa 131 maasta haluaa, että osa heidän papeistaan ja seminaarilaisista opiskelee Roomassa sijaitsevassa Pyhän Ristin paavillisessa yliopistossa tai Pamplonassa sijaitsevan Navarran yliopiston kirkollisten opintojen tiedekunnassa. He puolestaan täydentävät inhimillistä ja hengellistä koulutustaan Sapientiaen (Rooma) ja Bidasoan (Pamplona) kansainvälisissä kirkollisissa korkeakouluissa. Voidakseen suorittaa tämän koulutus hakevat myös opintotukea hakijoilleen.
Teidän kaltaistenne hyväntekijöiden ja lahjoittajien ansiosta CARF-säätiö pystyy täyttämään suurimman osan pyynnöistä, mutta tarpeet kasvavat, ja haluamme, että kaikki pyynnöt täytetään.
18 000 euroa on summa, jonka hakija tarvitsee asumiseen, opiskeluun ja harjoitteluun vuoden ajan Rooman tai Pamplonan yliopistoissa. Maailman vähävaraisimmat hiippakunnat pyytävät ehdokkailleen täyttä stipendiä. Kaikissa tapauksissa hiippakunta kattaa pienen osan seminaarilaisen koulutuskustannuksista hänen kotimaassaan osoituksena sitoutumisestaan käyttää tuki parhaalla mahdollisella tavalla hyväksi tulevaisuudessa.
CARF-säätiö avustaa noin joka lukuvuosi suorilla ja epäsuorilla apurahoilla: 400 seminaarilaista, 1 120 hiippakuntapappia ja 80 uskonnollisten laitosten jäsentä.
Kukin säätiön myöntämä täysi stipendi voidaan jakaa seuraavasti:
Henkilökohtaiset kulut ovat aina opiskelijan tai hiippakunnan kustannuksella.
Kirkon tilastollinen keskusvirasto on vastannut viime päivinä julkaistujen paavillisen vuosikirjan 2022 ja kirkollisen tilastollisen vuosikirjan 2020 painoksesta.
Ne keräävät tietoja kaksivuotiskaudesta 2019-2020, jotka antavat meille yleiskuvan katolisen kirkon numeerisesta todellisuudesta eri maissa ja eri maanosissa ja joiden avulla voimme poimia joitakin kirkon elämään liittyviä uutuuksia nykymaailmassa.
Katolilaisten läsnäolo ei muutu maailmanlaajuisesti, mutta se muuttuu, jos tarkastelemme katolilaisten määrää eri maanosissa. Tämä vahvistaa suurimman kasvun Afrikan mantereella ja suhteellisen kasvun Aasiassa. Toisaalta Euroopassa on viime vuosina tapahtunut jatkuvaa laskua. Amerikka ja Oseania pysyvät vakaina suhteessa maailman kokonaismäärään.
Kaikissa katolisen maailman hiippakunnissa ja kirkkokunnissa toimivia pappeja koskevat tiedot osoittavat, että pappien määrä on vähentynyt. Vuoden 2020 lopussa maailmassa oli 410 219 pappia, mikä on 4 117 pappia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Ainoastaan Afrikassa ja Aasiassa pappien määrä lisääntyi merkittävästi, ja yhdessä ne antoivat maailmalle yhteensä + 1 782 pappia kahden vuoden aikana.
Voimme havaita selvän epätasapainon katolilaisten ja pappien määrän välillä maailmassa, mikä johtaa erittäin suureen kokonaispastoraaliseen taakkaan.
Pappisehdokkaiden määrä kasvoi maailmanlaajuisesti 114 058:sta seminaarilaisesta vuonna 2019 111 855:een vuonna 2020. Maailmanlaajuisessa kokonaisuudessa havaittu suurten pappisseminaarilaisten suuntaus vuosien 2019 ja 2020 välillä koskee kaikkia maanosia lukuun ottamatta Afrikkaa, jossa pappisseminaarilaisten määrä kasvoi 2,8%. 32 721:stä 33 628:aan seminaarilaiseen.
Vähennykset pappiskutsumukset ovat merkittäviä erityisesti Euroopassa (-4,3%), vaikka niitä on havaittavissa myös Amerikassa (-4,2%) ja Aasiassa (-3,5%).
Seminaarilaisten prosentuaalinen jakautuminen maanosittain on hieman muuttunut kahden vuoden aikana. Afrikan ja Aasian osuus maailman kokonaismäärästä oli 58,3% vuonna 2019, ja vuonna 2020 niiden osuus nousee 59,3%. Oseaniassa on havaittavissa jonkin verran negatiivista sopeutumista. Amerikan ja koko Euroopan osuus pienenee. Amerikkalaisten ja eurooppalaisten seminaarilaisten osuus oli lähes 41% kokonaismäärästä, kun se vuotta myöhemmin laskee 39,9%:iin.
Pappiskutsumusten syntyminen Afrikassa ja Aasiassa on ollut viime vuosina jatkuva ilmiö. Nämä tulevat papit tukevat ja vahvistavat Euroopan ja Amerikan kirkkoja. Nämä tiedot auttavat meitä saamaan todellisen käsityksen siitä vastuusta, joka meillä katolilaisina on siitä, että on tärkeää huolehtia jokaisesta uudesta kutsumuksesta äärimmäisen huolellisesti. Tuetaan hiippakuntia seminaarilaisten kouluttamisessa, erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien maanosien hiippakuntia.
